Puolivälierät: epävirallinen otteluennakko
Olen kärvistellyt nyt kaksi päivää ilman jalkapalloa ja se on ollut aivan hirveää. Kontrasti tavallisen elämän ja kiihkeiden ja kerrasta poikki pelattavien neljännesvälierien välillä on valtava. En halua edes kuvitella miltä tuntuu, kun nämä kivat ovat ohi. Onneksi sitä ei vielä tarvitse ajatella, sillä tänään ja huomenna pelataan taas. Kun ajattelen tulevia otteluita, ihokarvat nousevat pystyyn ja hengitys kiihtyy. Voin jo kaukaisesti kuvitella millainen tunnelma ja lataus niihin sisältyy, mutta silti tiedän, että todellisuus on tarua ihmeellisempää. Saamme varmasti nauttia jälleen kerran sykähdyttävistä hetkistä. Jotta pysymme kartalla, käydään nyt läpi miten noissa matseissa tulee (mahdollisesti) käymään.
Sveitsi-Espanja. Tämä herkkupala saa luvan aloittaa puolivälieräkarkelot ja odotukset ovat korkealla. Espanja järjesti Kroatiaa vastaan maali-iloittelun, jollaista en välttämättä ollut koskaan aiemmin todistanut. Sveitsi taas vastasi turnauksen suurimmasta paukusta, kun se ei antanut periksi ja kampesi rangaistuslaukauksien kautta voiton maailmanmestari-Ranskasta. Molemmissa joukkeissa on flow-päällä. Espanjalla on selvästi enemmän hävittävää, onhan se entinen maailmanmestari, joka on kärsinyt kivuliaasta muutoksesta viime vuosina. Sveitsillä taas on pelkkää voitettavaa ja se on jo tehnyt parhaimman suorituksensa ikinä EM-kisoissa selviämällä tähän pisteeseen asti. Näistä lähtökohdista katsoen, voisi ajatella että Sveitsillä on nyt tuhannen taalan paikka ottaa voitto. Kallistun silti itse espanjalaisten ja kokemuksella suorittamisen puolelle. Toivon hartaasti, ettei Unai Simon tee kämmejä tässä pelissä ja että Alvaro Moratan laukaukset osuisivat ainakin pääosin maalia kohti. Espanja vie lopulta tämän pelin, vaikka Sveitsi tekeekin siitä takuulla vaikeaa.
Belgia-Italia. Tämä voisi ihan hyvin olla myös turnauksen loppuottelupari, niin kunniakkaasta ja upeasta kaksikosta on kyse. Kaavio on kaavio ja nyt nämä maat kohtaavat jo tässä kohtaa. Liian aikaisin minun mielestäni. No mutta, jos ei takerruta siihen, niin uskallan väittää, että tästä tulee taktiikoiden ja strategioiden kamppailu. Belgia voitti Portugalin tylsällä ja varmalla pelillä, vähän niin kuin italialaisittain. Italia taas sai korkin auki Itävaltaa vastaan vasta jatkoajalla ja aiheutti kannattajilleen sydämen tykytyksiä. Sekä De Bruyne että Eden Hazard ovat suurella todennäköisyydellä kokoonpanosta pois ja vaikka peli ei heihin kaadukaan, kallistun silti Italian puolelle. He nimittäin jaksavat jauhaa ja toisaalta pystyvät myös nopeisiin vastaiskuisin. Lukaku saa vastaansa ehkä maailman parhaan puolustuksen, joka on jo kotimaansa sarjassa tottunut pitelemään tai ainakin yrittämään pitää häntä kurissa. Italia voittaa ottelun, joka tulee olemaan hyyyyvin vähämaalinen ja tottumattoman silmään jopa tylsä.
Tsekki-Tanska. Ennustin Tsekin aiemmin jäävän alkulohkoon. Sittemmin ennustin heidän häviävän neljännesvälierässä. Nyt ollaan puolivälierien kohdalla ja ennustan edelleen heidän tappiotaan. On toki mahdollista, että Patrik Schick latoo Kasper Schmeichelin taakse roppakaupalla maaleja, mutta jotenkin haluaisin ajatella, että Tanska olisi ehkä tehnyt suunnitelman hänen eliminoimiseksi. En jaksa uskoa, että Tanska lepsuilisi tämän ottelun ja siihen valmistautumisen kanssa. Se ottaa tämän pelin tosissaan ja pelaa tunteella voitosta. Tanskan joukkue on käynyt läpi kauheimman mahdollisen mankelin ja selviytynyt siitä elossa ja voittajina eteenpäin. Uskon tämän tunnelatauksen ja sekä hyvän ja riittävän rohkean joukkuepelin kannattelevan sen voittoon. Tanska siis jatkoon tästä parista.
Ukraina-Englanti. Tätä kaksikkoa katsellessa voisi ajatella, että nyt on Englannilla helppo tilanne ottaa voitto ja edetä EM-välieriin. Ja niinhän heillä onkin. Pelottaa vain, että hekin suhtautuvat tähän samalla tavalla: välipelinä ennen välieriä. Ukraina tulee nimittäin taistelemaan voitosta viimeiseen sekuntiin asti eikä varmasti anna Englannille mitään helpolla. Vaaralliset vastaiskut nostattavat verenpainettani jo nyt, kun kuvittelen John Stonesin ja Harry Maguiren painivan tukat hulmuten ukrainalaisten kanssa Pickfordin vartioiman maalin edustalla. Vaikka haukuinkin aiemmin hiukan Gareth Southagatea niin ylistän häntä nyt myös hetken: jos joku voi pitää Englannin maanpinnalla ja saada heidän voiton tielle, niin se on Southgate. Hän jos kuka tietää, mitä on katkera tappio. Hän jos kuka, osaa valmistautua otteluun riittävällä panostuksella ja analysoida Ukrainan pelin puhki, niin että Englanti osaa pelata sitä vastaan kuten kuuluu. Laitan uskoni Garethiin ja Englantiin. Englanti voittaa. God save the Queen.