Onhan sitä ollut kaikenlaista tärkeää aiemminkin. 1997 oli ottelu, jonka voitolla olisi menty MM-kisojen jatkokarsintaan. 2019 oli ottelu, jossa voitto varmisti paikan EM-kisoissa. EM-kisojen ensimmäisen ottelun alla oli paineita siitä, voiko Suomi voittaa tai olla hyvä vastus vai olemmeko vain heittopusseja. Viime pelissä Venäjää vastaan olisi voitu varmistaa jatkopeli. Nyt olemme tässä.

Palatkaamme hetkeksi vuoteen 2007 ja Olympiastadionille. Tuolloin Suomi pelasi EM-karsinnoissa Belgiaa vastaan. Oli kesäkuun alku ja aurinkoinen ilta. Edessä oli pakkovoitto, jotta kisahaaveet voitiin pitää elossa. Kahdenkymmenen minuutin kohdalla ottelu sai yllättävän käänteen. Aito ja oikea huuhkaja lensi kentälle. Alkuun se laskeutui itäkatsomon puolelle lähellä keskiviiva. Istuskelipa se myös hetken Belgian maalin yläriman päällä. Majesteettinen lintu katseli pelaajia, kuunteli yleisön pauhua ja varmaan mietti mielessään, että mitä kummaa tämä on. Miksi täällä on ihmisiä katsomassa, kun aikuiset miehet potkivat palloa. Huuhkajasta johtuneen keskeytyksen jälkeen peliä jatkettiin. Suomi voitti tuolloin 2-0 Jonatan Johanssonin ja Alexei Eremenko Juniorin maaleilla. Belgian Marouane Fellaini ajettiin kentältä ottelun aikana, hänen saatua kaksi keltaista korttia.

Tänä iltana klo 22 pelataan kovin erilaisessa maailmassa. Pietarissa tuskin on lintumuodossa olevaa Huuhkajaa, joka siunaisi Suomen pelin ja toisi omalla olemuksellaan jotain maagista kentälle. Belgia on Fifa-rankingin ykkösmaa ja pelottava vastus. Jos liikaa analysoi alkaa ahdistamaan. Kuinka me, pieni ja piskuinen Suomi, voitaisiin laittaa Belgialle kampoihin. Siellä on kaksi kentällistä supermiehiä, joista jokainen mahtuisi varmaan ihan kenen tahansa joukkueen aloitukseen. Aah. Mitä tästä tulee.

”Hurja unelma pääsystä jatkoon on elossa ja omissa käsissämme. On hienoa, että olemme pelanneet itsemme tähän tilanteeseen.” Näillä sanoilla Markku Kanerva kuvaili tilannetta lehdistötilaisuudessa. Allekirjoitan joka sanan. Kaikki on auki ja mahdollista siihen saakka, kun pilli soi viimeisen kerran. On käsittämättömän upeaa, että saamme seurata Huuhkajien peliä tilanteessa, jossa mahdollisuus jatkopeleihin on edelleen olemassa. On uskomattoman hienoa, että saamme kotikatsomossa elää tätä huumaa ja unelmaa todeksi. Miettikää kaikkia niitä joukkueita, joita ennen tätä on astellut nurmella. Litmasta, Hyypiää, Forsselia ja kumppaneita. He tavoittelivat sitä suurinta tuloksetta, mutta samalla raivasivat tien, jota Huuhkajat nyt askeltavat. Joskus toiveet ja unelmat toteutuvat ja joskus ei. Osaan asioista voimme itse vaikuttaa ja joskus taas asiat menevät siihen suuntaan, mihin jotkut muut tai sattuma niitä vievät. Lähetän taas tässä kohtaa universumille toiveen ja ajatuksen siitä, miten tämän päivän peliin on hyvä lähteä. Toivon, että kaikki voimme tuntea intoa ja onnea siitä, mitä mahdollinen voitto voisi tuoda. Että ei mietittäisi tappiota tai sitä, miten paperilla mahdollisuuksia ei välttämättä ole, vaan näkisimme tämän ainutkertaisena tilaisuutena katsoa Suomen jalkapallomaajoukkuetta taistelemassa jatkopaikasta yhdessä kovimmista turnauksista mitä on. Suomi on jo näyttänyt, ettei se ole turhaan mukana. Nyt on mahdollisuus näyttää vielä lisää. Toivon maagisen Huuhkajan siipien havinaa Pietarin taivaan yllä ja lintumaisen nopeita hyökkäyksiä, napakoita sinivalkoiseen jalkaan osuvia keskityksiä sekä tilanteen purkuja ja katkaisuja, jotka päätyvät omille. Toivon haamupelastuksia, toivon Belgian tähtien eliminointia sekä kunnossa pysyviä nilkkoja, polvia ja muita ruumiinosia. Toivon voittoa.