Urheilijoiden odotetaan jättävän kaikkensa areenalle. Jollei menestystä tule, niin ainakin täytyy näyttää siltä, että kaikki ja vähän enemmänkin on annettu. Parhaimpansa yrittäminen ei riitä, vaan haluamme nähdä kyyneleitä, eritteitä ja epätoivoa.

Tänään kilpailtiin miesten ja naisten 50 kilometrin kävelyssä. Suomalaisilla oli odotukset huipussaan. Veli-Matti ”Aku” Partanen oli sentään tilasto kakkonen. Mitali siinsi jo näkökentässä.

Berliinin kesä, kilpailun kulku, kanssakävelijät ja kaikki muut tekijät palauttivat katsojat takaisin maan pinnalle. Ei tullut menestystä. Vain Tiina Kuikka ja aina arvokisoissa jälkihaastattelussa ihmisiä koskettava Jarkko Kinnunen selviytyivät maaliin. Silti penkkiurheilijan sydän sykkii lämpimästi. Ei tullut mitään perustahmeaa suoritusta vaan radalta tai tarkemmin sanottuna kadulta poistuttiin niin, ettei kysymysmerkkejä jäänyt.

Aleksi Ojala oli mukana kärkikahinoissa, niin kauan kuin vain pystyi. Sitten tuli stoppi. Pyörtyminen ja sitä myöhemmin seurannut tiputus. Ei voi ainakaan sanoa, ettei yritetty. Aku Partasen kohdalla taas tuntuu vielä pahemmalta. Ennen kisaa odotukset olivat katossa niin Akulla itsellään kuin kotikatsomossakin. Kävelijät ovat aina sympaattisia ja mukavia. Eivät mitään pullistelijoita, kuten pikajuoksijat, vaan aitoja ja rehellisiä tavallisen oloisia ihmisiä. Heille jos kenelle menestystä soisi. Mutta ei niin ei. Aku Partasen osalta kisa päättyi suomalaisten mielissä niin tuttuun näkyyn: oksentamiseen. Kyllähän sitä tyhmempikin katsoja tajuaa, ettei kisaa voi oksentamisen jälkeen voittaa. Kroppa ei toimi. Voimat eivät riitä, jos kaikki energia valuu suun kautta ulos.

Tylsää, ettei menestystä vielä tässä kohtaa tullut. En silti menetä uskoa. Kävely on hieno laji. Joskus männävuosina naureskeltiin sille takapuolta keinuttavalle tyylille. Nyt ajattelen kauhulla kävelijöiden lonkka- ja polviniveliä. Mitä vaivoja onkaan aktiiviuran jälkeen odotettavissa! Taas kerran näytitte katsojille, ettei 50km kävely ole leikin asia. Kaikki ja vähän enemmänkin jätetään asfaltille. Lopputulos ei ollut toivottu. Nyt kuitenkin annettiin ihan oikeasti kaikki mahdollinen, mitä irti lähti. Joskus se ei vaan riitä.