Jalkapallon MM-kisat on saatu päätökseensä. Viimeinen peli on pelattu ja voittaja on selvillä. Se on Ranska. Ei jäänyt kysymysmerkkejä tai jossiteltavaa. Omassa mielessä päällimmäisenä on kiitollisuus. Olipas hyvät kisat. Ennakkoon voi aina ennustaa ja spekuloida, mutta niin vain jalkapallo jaksaa kerta kerran jälkeen yllättää. Kiitollisuuden lisäksi mielessä on myös muita ajatuksia.

• Isojen kompurointi. Saksa, Messi, Espanja. Ei Brasilia tai Neymarkaan parhaimpaansa yltäneet. Tämä kertoo elämän kiertokulusta. Kenenkään paikka huipulla ei ole taattu. Se täytyy ansaita joka ikinen kerta uudelleen.
• Maalit. En tiedä onko tämä vain oma tuntemus, mutta näissä kisoissa tehtiin paljon maaleja. Oman muistini mukaan, joka tosin on ikävän lyhyt, turnauksessa pelattiin vain yksi 0-0-peli. En sano, etteikö sellainenkin ottelu voisi olla viihdyttävä. Tämä kyseinen peli ei sitä tosin ollut. Vähemmän jalkapalloa seuraaville maalit ovat kuitenkin lajin suola. Jos nyt ihan rehellisiä ollaan, niin ovat ne sitä myös lajin suurkuluttajille
• Yllättäjät. Meksiko, Japani, Kroatia, Venäjä. Kaikki yllätykset eivät välttämättä olleet pelkästään positiivisia, mutta yllätyksiä ne olivat silti yhtä kaikki. Aina on hienoa, että pakkaa sekoitetaan.
• VAR. Olen fani. Systeemi toimi eivätkä videotarkistukset missään vaiheessa keskeyttäneet peliä liiaksi. Toki videotarkastus jättää silti aina inhimillisen tulkinnan varan, mutta se on jalkapalloa. Viimeinen päätäntävalta säilyi aina päätuomarilla, joka videotuomareiden kehotuksista huolimatta saattoi jättää pilkun viheltämättä tai punaisen kortin antamatta. VAR vähensi turhaa mussutusta ja hyvä niin.
• Päävammat. Nämä olivat jo neljä vuotta sitten tapetilla ja nostaisin ne sinne kyllä edelleen. Lähinnä ehkä ihmetyttää joukkueiden lääkintähenkilöstön toiminta. FIFA:lla on protokolla päävammojen suhteen ja sitä suotaisiin noudatettavan. Liian usein ruiskutettiin vettä naamalle ja läpsäistiin poskiin. Tästä en pidä.
• Jatkoajat ja rankkarikisat. Niitä oli pudotuspeliotteluissa paljon. Jännityksen määrä oli kisakatsomossa valtava. En voi kuvitellakaan mitä se oli kentällä. Kunnioitan jokaista pelaajaa, joka uskaltaa astua kohti pilkkua muun joukkueen odottaessa taustalla kynsiä syöden. Kunnioitan kaikkia niitä maalivahteja, jotka pomppivat maaliviivalla ja koittavat murtaa laukojan henkisen kantin. Olette upeita.
• Kisapähkinä ja Avausmaaliveikkaus + 24h MM-kisaradio. Kiitos Yleisradio. On taas kiva maksella maksuja, kun on saanut niille vastinetta. Pieni miinus tulee huonosta arpaonnesta, jonka vuoksi yksikään kisamaskotti-Zabivaka tai Telstar-pallo ei matkannut omiin kätösiin. En kuitenkaan kanna kaunaa.
• Oma kestävyys. Voin valehtelematta sanoa, että katsoin kisojen 64:stä ottelusta noin 61. Juhannus ja ystävän häät verottivat joukosta pari matsia. Minusta tämä on hyvä tulos, vaikka itse sanonkin. Ottelut tulivat myös Venäjän aikavyöhykkeen vuoksi työssäkäyvienkin kannalta optimaaliseen aikaan, mikä mahdollisti täysipainoisen panostuksen. Pieni miinus hetkittäisestä iltamatsien uneliaisuudesta sekä puhelimen räpläilystä. Oma arvosana itselleni 9,5. 
• Pienet hetket. Kasper Schmeichelin palloon tarrautuminen jatkoajan rangaistuspotkun torjunnassa. Toni Kroosin lisäaikamaali Ruotsia vastaan. Hugo ja perhonen (voisi olla elokuvan nimi). Neymarin kieriminen. Gareth Southgate ja liivi. Näitä on lukemattomia.

Pikkuveljeni tokaisi jossain kohtaa, että kyseessä on paskimmat kisat ikinä. Itse pohdin, olivatko nämä parhaimmat. Yhtä kaikki, mielen täyttää kiitollisuus siitä, että tällaista on ja sen saa kokea. Aion vielä palata näiden kisojen tarkempaan pohdintaan myöhemmin. Nyt nenä kohti arkea ja uusia elämyksiä. Kiitos MM-jalkapallo. Olet ihana.