Jalkapallon MM-kisojen puolivälierät pelataan tänään ja huomenna. Pääsen nauttimaan peleistä perinnemaisemassa. Vietän pitkän viikonlopun mummolassa, jossa ei tosin enää mummia tai ukkia ole. Tähän savolaiseen maalaistaloon kiteytyy suurin osa omia lapsuuden MM-kisamuistoja. Pelien seuraamista telkkarista oli sitten auringon paistetta tai sadesää. Erätauoilla tai matsien välissä pallon potkimista pihalla. Televisioruudun heijastama valo jännittyneillä kasvoilla yön pikkutunneilla, kun ottelu vain jatkuu. Tätä kaikkea on luvassa seuraavina päivinä. Se tarkoittaa myös sitä, että pääsen kommentoimaan kisatapahtumia kunnolla vasta ensi viikolla. Sen vuoksi on aika laittaa ennustajan hattu päähän, käydä läpi tulevat ottelut ja kertoa kuinka niissä tulee käymään. Pidätän oikeuden korjata myöhemmin väärin menneitä otteluennakointejani.

Uruguay – Ranska. Heti alkuun tulee jo paha paikka. Lähden kuitenkin suoraan kohti tulta ja sanon, että Ranska menee jatkoon. Toki Uruguayn puolustus on osoittanut raudanlujuutensa näissä kisoissa. Nyt kuitenkin näyttää pahasti siltä, ettei Edinson Cavani ole mukana Uruguayn kokoonpanossa. Se tulee vaikuttamaan ratkaisevasti maan hyökkäysvoimaan ja sen vuoksi vaaka kallistuu Ranskan puolelle. Edellisessä pelissä Mbappéa seuratessa aloin myös pohtia, että katselemmeko kaikki seuraavan vuosikymmenen suurimman tähden syntymistä. Vähän sama kun joskus näytetään otteita Cristiano Ronaldon tai Messin ensimmäisistä MM-turnauksista. Sen tajuaa vasta myöhemmin, mitä on päässyt todistamaan. Ottelu päättyy Ranskan voittoon 2-1.

Brasilia – Belgia. Tätä ottelua odotan pelon ja ilon sekaisin tuntein. Brassi-paita on pakattuna laukkuun. Belgia on vaarallinen vastus erityisesti, jos se saa välillä liialliseen kikkailuun sortuvan hyökkäyspelin toimimaan. Liiallista kikkailua ja kaatuilua on joskus nähty myös Brasilian joukkueen pelissä. Neymarin pyöriminen on puhuttanut viime päivinä. Tunnen myötähäpeää sitä katsoessani. Yhtä kaikki, jos Brasilia tänään voittaa, en välitä yhtään niistä volteista, vollotuksista tai dramaattisista välikuolemista. Brasilialla on kerrankin sellainen puolustus, jonka puolesta ei tarvitse olla huolissaan. Maalivahti Alisson Becker on ainoa, jonka puolesta jännään hiukan. Tämä johtuu ainoastaan siitä, ettei häntä ole näissä kisoissa testattu kunnolla vielä kertaakaan. Olen puolueellinen enkä häpeä sitä. Brasilia voittaa ottelun 2-0.

Ruotsi – Englanti. Luulen, että tulen olemaan syvien tunnekuohujen vallassa koko tämän pelin ajan. Rehellisyyden nimissä on sanottava, että päättyy peli miten tahansa, olen suunnattoman iloinen voittajan puolesta ja toisaalta taas sydäntäsärkevän surullinen häviäjän vuoksi. Jalkapallo on yksi niitä harvoja lajeja, joissa voi hyvillä mielin kannustaa Ruotsia. Mutta mutta. Kun vastassa on Englanti, vuosikymmenien odotukset, pubikansan tuoppien pohjille itketyt kyyneleet ja täysillä lauletut God Save the Queen:it, en voi asettua sitä vastaan. Englanti voittaa ottelun 1-0. Saatetaan mennä rankuille.

Venäjä – Kroatia. Tosi kivaa, että kotijoukkue on pärjännyt ja kaikilla on mukavaa. Nyt se ilkamointi kuitenkin loppuu. Kroatia vie tämän pelin ja se tekee sen upealla ja näyttävällä tavalla. Maa on vakuuttanut kaikissa pelaamissaan otteluissa, vaikka toki Tanskaa vastaan peli olisi periaatteessa voinut kääntyä kummalle vaan. Tämä matsi ei kuitenkaan pääty Luka Modrićin kyyneliin, ellei hän sitten itke ilosta. Kroatia menee kahdenkymmenen vuoden jälkeen taas MM-kisojen välieriin. Kroatia voittaa ottelun 3-1. Putin on katsomossa ja hymyilee kireää hymyään, kun loppuvihellys tulee.

Tuosta. Siinä olivat tulokset. Tarvitseekohan matseja edes enää katsoa. Kuten aiemmin mainitsin, kisojen jälkeen on sitten tilinteon ja kriittisen pohdiskelun aika. Veikkaan jo tässä vaiheessa, että joku ennustuksistani menee vikaan ja pahasti. Se on kuitenkin jalkapallon ja MM-kisojen paras anti. Mitä vaan voi tapahtua.