Sattuu ja tapahtuu

Saksan pelit on pelattu. Mieleni palaa väkisin Helsingin Sanomien kisaliitteen artikkeliin, jossa pohdittiin ennen kisoja voiko kukaan pysäyttää Saksaa. Meksiko ja Etelä-Korea voivat. Ihan älytöntä. Hallitsevan mestarin tippuminen lohkovaiheessa ei ole ennenkuulumatonta, mutta Saksan kohdalla sitä ei olisi odottanut. Saksalta odotti mestaruuden uusintaa. Dynastian jatkoa. Kurssin piti jo olla käännetty juhannuksen viime hetken Ruotsi-voitolla, mutta se ei silti riittänyt.

Ketä tästä voi syyttää. Valmentaja Joachim ”Jogi” Löw on varmaan se selkein syntipukki. Ihminen, joka luuli voivansa uusia täysin identtisesti neljän vuoden takaisen reseptin ilman sen suurempia muutoksia. Leipominen tai jalkapallo ei nyt vaan mene niin. Paljon on nuristu tiettyjen pelaajien (Sané) rannalle jättämisestä, mutta itse en usko tämän kaatuneen pelkästään pelaajavalintoihin. Joku henki joukkueesta oli poissa ja siihen se homma kaatui.

Jännitin eilen keltainen paita päällä Brasilian peliä. Selostamossa hehkutettiin Brasilian otteita ja muutenkin tuntuu, että odotukset ovat korkealla. Itsekin toivon ja janoan sitä kaikista kauneinta palkintoa. En sitten tiedä katsonko kaikkea sellainen ”pahin mahdollinen skenaario”-fanin silmin, mutta itse näen myös uhkakuvia ilmassa. Peli on ajoittain väkinäistä. Edelleen se pyörii liikaa Neymarin ympärillä. Neymarilla taas on haasteita tasapainon hallinnan kanssa eikä hän pysy kentällä pystyssä. Lohduttavaa on kuitenkin se, että maaleja osaavat tehdä myös muut.

Kisat ovat puolivälissä ja huomenna on pelitön päivä. Tuntuu vähän tylsältä. Töissä joku jo ehdotti, että minulle täytyy tehdä interventio. En tiedä siitä, mutta rakastan tällaista kisahuumaa. Uppoutumista peleihin ja pelaajiin, Ylen kisapähkinöihin ja avausmaaliveikkauksiin (missä on kisapallo tai Zabivaka-maskotti?). Viikonloppuna alkavat ratkaisupelit ja sitten homma on kerrasta poikki. Niin julmaa ja hienoa samalla kertaa. Erityistä kannustusta lupaan Englannille, Tanskalle, Ruotsille ja tietysti Brasilialle. Sitä toivon, etteivät pelit ratkea tuomarityöskentelyyn tai yksittäisten pelaajien virheisiin. Enemmän huikeita maaleja, onnistumisia ja palavaa joukkuehenkeä viimeiseen saakka.

Hyvinvointi Liikunta Ajattelin tänään Uutiset ja yhteiskunta

Oliko tämä tässä

Argentiinan kisat nimittäin. Argentiina pelaa tänään ratkaisevan alkulohkon ottelun Nigeriaa vastaan. Jos joku olisi väittänyt ennen kisoja, että Argentiina saattaa tippua jo lohkovaiheessa, olisi nauranut. Nyt ei paljon naurata.

Penkkiurheilijan näkökulmasta tuntuu käsittämättömältä, että joukkue jossa pelaavat muun muassa Messi, Higuaín, Agüero ja Dybala ei voisi pärjätä. Missä mättää? Tai siis (anteeksi puujalka, siis ihan oikeasti anteeksi): Messi mättää.

Kukaan ei voi kiistää Messin taitoja ja lahjakkuutta jalkapalloilijana. Hän on ehkä oman aikansa paras jalkapalloilija. Johtajana ja persoonana hän on kuitenkin jäänyt jotenkin etäiseksi. Kun Ronttua on ollut ihana vihata, niin Messistä ei oikein tiedä, että mitä mieltä olisi. Vähän hajuton ja mauton. Luulen, että tässä saattaa olla yksi syy Argentiinan vaikeuksiin. Messi on laitettu maajoukkueen kapteenina itselleen vieraaseen rooliin. Introvertti ja hiljainen mies onkin yhtäkkiä johtaja. Pitäisi valaa uskoa muihin ja johdattaa joukkoja eteenpäin. Uskon kyllä, että kaikki joukkuekaverit seurasta riippumatta kunnioittavat häntä eikä kyse ole ainakaan pelitaitojen puutteesta. Mutta kun pitää saada ihmiset ympärillä tavoittelemaan tasoaan parempia tuloksia ja nostattaa yhteishenkeä, en jotenkin näe Lionelia tässä suuren johtajan asemassa.

Televisiolähetysten perusteella Messi on vaikuttanut tuskaiselta ja ärsyyntyneeltä. ”Ettekö te nyt voi s*****a pelata sillä tavalla kuin haluan!?” Ajoittain tuntuu, niin kuin häntä hävettäisi. Ei edes itsensä puolesta vaan joukkueen. Olisi kyllä aika kauheaa olla Messin kaltaisen tyypin kanssa samassa työpaikassa. Koko ajan joutuisi miettimään, että mokasinko nyt kaiken ja onkohan se tyytyväinen. Tässä piilee se suurin ongelma. Argentiina ei ole pelannut joukkueena vaan joukkona pelaajia tukemassa yhden huippuyksilön missiota. Ei sillä, etteivätkö kaikki Argentiinan maajoukkueessa haluaisi menestyä ja voittaa.  Jotenkin vain soisi Messin ja ehkä myös valmentajankin ymmärtävän, että menestys on osiensa summa. Yksittäisiä pelejä voi voittaa yhdelläkin timanttisella suorituksella, mutta turnausvoittoon vaaditaan ihan kaikkien panos. Se pitäisi myös sanoa ihan kaikille ääneen: Te olette tärkeitä. 

Koko Argentiinan peli on rakennettu Messin varaan. Jos se ei kulje, niin koko joukkue lamaantuu. Lamaannusta on nyt kestänyt kahden pelin ajan. Jos sama sekoilu jatkuu tänään, on Leon kisat ohi ja sini-valkoraidalliset paidat saa laittaa takaisin kaappiin odottamaan seuraavia kisoja. Paljon on Messi urallaan voittanut. Se kirkkain odottaa edelleen.

Puheenaiheet Ajattelin tänään Uutiset ja yhteiskunta