Lily

Elämäni arvokisat

ainokaisanen

Lohko A – Mahdollinen vilunkipelin lohko

Epävirallinen jalkapallon MM-kisaopas käy läpi jokaisen lohkon ja luo ennakkotunnelmat matseille. A-lohkossa pelaavat vastakkain Venäjä, Saudi-Arabia, Egypti ja Uruguay. Ennakkoon tästä joukosta erottuu selkeästi yksi selvä suosikki ja se on Uruguay. Tarkkaa kokoonpanoa en löytänyt, vaikka kuinka googlasin. Joukkueesta kuitenkin mitä ilmeisimmin löytyvät sekä Luis Suárez että Edinson Cavani, joten tulosta pitäisi tulla.

Lohkon toisesta sijasta tuleekin sitten taistelu. Jalkapallossa kotiyleisöllä on usein ollut suuri merkitys, joten voisiko se nyt siivittää Venäjän muuten aika lattean joukkueen jatkoon. Pohdin myös mitä tapahtuu katsomon kisafiilikselle, jos kotijoukkue ei pärjää tai karsiutuu. Jos Mohamed Salah toipuu pelikuntoon, voi myös Egyptillä olla mahdollisuus jatkopaikkaan. Valitettavasti huhujen perusteella Salahin vamma tuntuu sellaiselta, ettei sen kanssa olla ainakaan kahdessa viikossa pelikunnossa. Lisäksi olin aistivinani Salahista jotain pientä alavireisyyttä ja alakuloa (kyllä, aistin tällaisia juttuja) esimerkiksi viimeistä edellisessä chämppäri-pelissä, joten Salahin toipuminenkaan ei takaa Egyptille voittoja.

Valitettavasti laitan Saudi-Arabian sen kummemmin analysoimatta lohkohäviäjän asemaan. Kivaa olisi, jos minun todistettaisiin olevan väärässä, mutta en oikein usko.

Jatkoon menijät: Uruguay ja …… Venäjä (voin vielä myöhemmin muuttaa mieleni)

Seuraa näitä:

  • Kisojen avaus torstaina 14.6 klo 18. Aahhhh!!! Odotan jo kovasti.
  • Suarezin purukalusto. Tämä on yleensä ollut käytössä vasta jatkopeleissä, mutta yllätykset ovat mahdollisia.
  • Venäläiset jalkapallohuligaanit. Toivottavasti kisoissa ei ole luvassa mitään rettelöintiä, kuten oli Ranskan EM-kisoissa parisen vuotta sitten.
  • Salah. Jos toipuu ajoissa ja pelaa, niin häntä ei kyllä varmaan edes pysty missaamaan.
  • Vilunki. En nyt tiedä miksi, mutta jotenkin on sellainen kumma kutina näistä Venäjän kisoista. Erityisesti kotijoukkueen pelatessa kannattaa olla tarkkana esimerkiksi tuomaripeliä seuratessa. Myös doping-hommat mietityttävät, vaikkakin ilmeisesti Venäjä ei saa osallistua kisojen aikaiseen testaukseen millään tavalla.
  • Tätä kirjoittaessani pohdin myös, olenko täysin länsimaisen propagandan uhri (kts. vilunki, doping, huligaanit). En anna näiden ajatusten häiritä liikaa kisaelämystä.
Avainsanat:
Hyvinvointi Liikunta Ajattelin tänään Uutiset ja yhteiskunta
ainokaisanen

Miten selvitä pettymyksestä

Näitä synkkiä teemoja pohdin lauantaisen Mestareiden liigan finaaliottelun jälkeen. Liverpoolin maalivahti Loris Karius mokasi. Ei vain kerran vaan kaksi kertaa. Liverpoolin kannalta ottelu kaatui häneen, vaikka Real ja erityisesti Gareth Bale pelasivatkin hyvin.

Omassa työssä mokaaminen on vakava paikka. Aina asiat eivät mene niin kuin haluan, mutta asiakkaiden kanssa työskennellessä kaikki ei riipu pelkästään itsestäni. Jos tekisin oikeasti virhearvioinnin, se olisi pahempi. Jonkun henki tai kuntoutuminen saattaisi olla vaarassa ja voisin joutua siitä oikeudelliseen vastuuseen. Se olisi hirvittävää, mutta luulen että osaisin kyllä perustella tekemäni ratkaisut. En kuitenkaan missään tilanteessa vahingoittaisi ketään tahallaan ja kaikkeen toimintaani on syy. Teen toimintaratkaisut aina tilanteessa vallitsevien olosuhteiden perusteella ja olemassa olevan tiedon varassa. Muunlaisia pieniä epäonnistumisia sattuu päivittäin, mutta usein ajattelen, että suoriudun paremmin ensi kerralla. Pyrin oppimaan virheistä.

Henkilökohtaisessa elämässä mokaaminen on eri juttu. Syytän aina ja rankasti itseäni. Siitä olen yrittänyt opetella pois. Kaikki asiat eivät ole omissa käsissä ja aina ei vain voi onnistua. Onnistuminen on myös käsitteenä ihan mahdoton. Kukaan ei ole täydellinen eikä kaikki voi aina mennä niin kuin tahtoo.

Kaikenlaisissa epäonnistumisen hetkissä tukea saa perheeltä ja ystäviltä. Tuki saattaa joissain tilanteissa olla sellaista, ettei sitä edes juuri silloin osaa arvostaa. Myöhemmin kuitenkin huomaa, ettei olisi selvinnyt ilman muiden tukea.

Tästä kaikesta vedän punaisen langan maassa yksin itkevään Kariukseen. Otsikoin edellisen kirjoituksen Liverpoolin kannatuslaulun mukaan. Et kulje koskaan yksin. Tuossa tilanteessapa yksin kuitenkin oltiin. Voin tavallaan ymmärtää joukkueen ja kannattajien tuskan, ärtymyksen ja jopa vihan. Mutta sitten taas jos miettii, että kuinka paljon tuskaa, ärtymystä ja vihaa tuntee itse kämmin tehnyt henkilö, niin onkin jo armeliaampi.

Onneksi kyseessä oli vain jalkapallo-ottelu. Ei sen enempää eikä vähempää. Kariukselle toivotan voimia. Ei tarvitse pyytää anteeksi ainakaan minulta. Liverpool kannattajille toivon jaksamista. Aina on seuraava kausi.

Avainsanat:
Suhteet Ystävät ja perhe Mieli Ajattelin tänään