Lily

Elämäni arvokisat

ainokaisanen

I want to believe

Nyt ollaan tosipelien äärellä. Suomi pelaa Sveitsiä vastaan torstaina miesten jääkiekon MM-kisojen puolivälierässä. Viime vuosien perusteella ratkaisupelit ovat olleet Leijonille vaikeita, mutta nyt kerron teille kaikille miksi näissä kisoissa on toisin.

  • Minulle niin rakas Lauri Marjamäki on muuttunut mies. Kärppien pelikirjan sijaan hän on antanut tässä turnauksessa pelaajille pelillistä vastuuta. Kaikki ovat saaneet käyttää ja hyödyntää omia vahvuuksiaan. Se on ajoittain näkynyt liiallisena hyökkäysintona ja vastustajien läpiajoina. Yhtä kaikki, pelaajat ovat kuitenkin päässeet toteuttamaan itseään.
  • Maalinteko. Suomi on tehnyt tähän mennessä seitsemässä ottelussa 38 maalia. Se tarkoittaa keskimäärin yli viittä maalia ottelussa. Peleissä on toki ollut ailahtelua, mutta silti ikinä ei olla oltu ihan kipsissä. Se on mukavaa piristystä aiempien vuosien maalinteon ongelmiin.
  • Maalivahtipeli. Alkuun oltiin taas kerran kahden maalivahdin loukussa. Täytyy myös tunnustaa, että sekä Säteri että Husso aiheuttivat itsessäni ennen kisoja lähinnä epäilyksiä. Mitään kauheita roikkuja ei kuitenkaan ole kumpikaan hörpännyt (niinkin voi käydä). Säteri on lisäksi ollut timanttisessa iskussa sekä Kanada- että USA-pelissä, joten ykkösveskan pesti on nyt selvä.
  • Katsomon ahdistustilat ovat olleet vähäisiä. Aiemmissa MM-kisoissa on saanut usein pelätä jo alkusarjan pelien aikana ja paljon. Nytkin olen päässyt hiukan hikoilemaan sekä Tanska että Saksa peleissä. On se toki hiukan tyhmää hävitä juuri noille maille. Jos häviöistä huolimatta saatiin lohkovoitto, niin eivät asiat kauhean huonosti ole. Lisäksi haluan antaa katsomon erityismaininnan viihdyttävistä ja tapahtumarikkaista peleistä. Vaikka tasoerot ovat ajoittain olleet suuria, niin aina pelit on pelattu täysillä loppuun asti.
  • Timanttinen, mutta ei ylikulutettu kisabiisi. Itseasiassa en ole tätä hetkeä ennen edes kertaakaan kuullut kisakappaletta kokonaisuudessaan. Nyt sen kuitenkin kuuntelin. Kyseessä siis tanskalaisen Carpark North-bändin ja Samu Haberin (SUOMI!!!) biisi Heroes. Sen riffiä on kuultu Cmoren lähetyksissä noin miljoona kertaa, mutta itse biisiä ei varsinaisesti kertaakaan kokonaan. Miettikää: Heroes = Sankarit. Tämä on ehdottomasti enne.
  • Ilo. Tästä olen toitottanut jo paljon. Haluan kuitenkin vielä sen nostaa esiin. Pelaajat eivät ole enää surullisia ja apaattisia, vaan iloisia ja rentoja. Ennen matsia läppä lentää hidastuskuvista päätellen ja otsat eivät ole kurtulla. Sitä on ihanaa katsoa. Vielä kun saadaan Lauri Marjamäen matsien aikaiset niskavenytykset kuriin, niin MM-kulta on meidän.
Avainsanat:
Kulttuuri Musiikki Ajattelin tänään Uutiset ja yhteiskunta
ainokaisanen

Ylilyöntejä ja ristiriitaisia tuntemuksia

Eilen oli hektinen ilta. Kanada-Suomi-peli alkoi yhdeksän jälkeen. Kello kymmeneltä taas Euroviisut, joihin suhtaudun myös (huumorisävytteisesti) intohimolla. Viritin katsomon pöydän päätyyn. Isolla ruudulla meni jääkiekkopeli, jota myös talouden toinen asukki seurasi. Omalla ruudulla ja kuulokkeissa pyöri viisuhuuma. Kätevää.

Tänään kerroin ylpeänä kisakatsomosta muille. Sain pikkusiskolta ja -veljeltä palautetta, että homma on mennyt överiksi. Että jotain rajaa. En välitä. Tykkään vetää övereitä tyhmistä asioista ja innostua oikein kunnolla. Tämä voi olla jopa vähän noloa, mutta minua ei kiinnosta se. Ylitän näitä rajoja ylpeästi.

Sitten itse asiaan. Suomi voitti Kanadan 1-5. Ehdin jo aiemmin ajatella ihan pikkaisen aikaa pahinta. Sitä, että Suomi taipuu taas henkisellä puolella ja pelit alkavat yskimään. Nyt ei käynyt niin. Olin jopa vähän yllättynyt Suomen voitosta. Nyt tekee taas hiljalleen mieli alkaa varailla toria juhlia varten. Sitten luin jonkun analyysin ja vaivuin uudelleen epätoivon laaksoon. Kanada ei kuulemma edes yrittänyt voittaa ja ettei kyseisellä pelillä edes oikeasti ole väliä. Kanada on edelleen mestaruussuosikki ja Suomella silti paljon parannettavaa.

Tässä ollaan nyt taas sen saman asian ytimessä, josta jo aiemmin joskus kirjoitin. Mennäänkö pelon vai ilon kautta eteenpäin. Toki urheilutoimittajat joutuvat analysoimaan tapahtumia tarkemmin ja kriittisemmin, kuin me tavalliset television katsojat. Jotenkin toivoisin kuitenkin jotain balanssia tähän touhuun. Jos Suomi olisi hävinnyt, asiat olisivat olleet huonosti. Nyt tuntui, että vaikka voitettiin (huomioi me-muoto), niin silti mikään ei ole hyvin.

Peli olisi varmasti ollut erilainen, jos kyseessä olisi ollut vaikkapa välierä. Tällä ottelulla oli kuitenkin Suomelle ihan oikea ja tärkeäkin merkitys lohkosijoitusten ja sitä kautta jatkopelien kannalta. Pidin myös siitä, että Eeli Tolvanen pääsi heti pisteiden makuun. Välillä sitä aina miettii, että onko tuossa kisapassiruletissa mitään järkeä. Rahdataan jotain jet lagista kärsivää pelaajaa toiselta puolelta maailmaa paria peliä varten mukaan. Pelaaja, joka on ollut joukkueen mukana kaikki esiturnaukset ja sinnikkäästi odottanut mahdollisuuttaan, lähetetään kotiin. No, parhaat pelaa ja nyt siinä oli järkeä. Yhtä kaikki, alkusarjan pelejä on jäljellä vielä 2 ja sitten tiedetään mitä nurkan takana odottaa. Nyt näyttää siltä, että käynnistymisvaikeuksien jälkeen olen taas yllättävän kiinnostunut jääkiekosta.

Avainsanat:
Suhteet Ystävät ja perhe Ajattelin tänään Uutiset ja yhteiskunta