Lily

Elämäni arvokisat

ainokaisanen

Kiekko on jäässä

Suomen pelit alkoivat tänään Tanskassa pelattavissa MM-kisoissa ottelulla Etelä-Koreaa vastaan. Suomi voitti pelin 8-1 ja minä olen kotikatsomossa tyytyväinen. Toki vastustaja oli ennakkoon heikompi ja jotain tällaista sopi myös odottaa. Toisaalta Suomi on usein aiemmin aloittanut turnaukset nihkeällä pelillä. Sen vuoksi se tapa, millä tämän ottelun voitto tuli, tuntui erityisen huojentavalta.

Olen ollut valitettavan pessimistinen viime vuosina mitä Leijoniin tulee. Jotenkin kaikki asiat on maajoukkueessa tehty aina vaikeimman kautta. Niin sanottuja pieniä kiekkomaita on päästetty liian lähelle tavoittelemaan voittoa ja suuria maita vastaan taas on hävitty säännönmukaisesti. Pelillinen itsetunto on ollut hukassa. Se on näkynyt kotikatsomon harjaantuneeseen silmään pelaajien surumielisyytenä ja epätoivona, kun mikään ei ole mennyt niin kuin on toivottu. Lauri Marjamäki taas on lisännyt katsomon ahdistusta kummallisilla lausunnoilla ”eteenpäin menosta” ja ”hyvästä kutinasta” juuri hävittyjen puolivälieräpelien jälkeen. Tuntuu, ettei mitään ole viime vuosina osattu tehdä oikein.

Nyt on siis pelattu vasta yksi peli eikä siitä kannata tehdä liikaa johtopäätöksiä. Sanon kuitenkin sen, että toivo alkaa taas pikkuhiljaa elämään tässä kyynisessä sydämessä. Olisiko taas meidän vuotemme? En tiedä siitä, mutta tämän vapautuneen ensi pelin perusteella ainakin uskaltaa odottaa jotakin.

Haluan vielä antaa erityismaininnan Mikko Rantaselle. Pidän hänestä. Hän ei ole ikinä ollut yhtä hehkutettu kuin Laine tai Aho, vaikka samassa nuorten voitokkaassa MM-joukkueessa pelasikin. Hän on kuitenkin kuin vaivihkaa onnistunut nousemaan suomalaisten NHL-kiekkoilijoiden eliittiin farmikomennusten ja työnteon kautta. Muutenkin Suomen joukkueessa huomaa tuon kiekkoilun sukupolvenvaihdoksen, kun katsoo kapteenistoa. Granlund, Aho ja Rantanen. Ehkä tämä uusi aika voisi tuoda jotain hyvää mukanaan. Vaikka ennakkoon tuntuikin, ettei jääkiekko kiinnosta enää tässä vaiheessa vuotta ollenkaan, niin annan nyt tällekin mahdollisuuden. Toivottavasti tämä myönnytys palkitaan.

Avainsanat:
Hyvinvointi Liikunta Ajattelin tänään Uutiset ja yhteiskunta
ainokaisanen

Matkalla Kiovaan

Jalkapallon Mestareiden liigan Ukrainassa pelattavaan finaaliin ovat menossa Real Madrid ja Liverpool. Moni voisi sanoa, että kaksikko oli odotettu, ainakin ensimmäisten osaotteluiden jälkeen. Itse en kuitenkaan sano niin, koska kummassakin pelissä sai jännittää ihan toden teolla.

Tiistain Real-Bayern-peli oli tuskaista katsottavaa. Osa tuskaa saattoi johtua omasta olotilasta (ei vappuun liittyvää), sillä toivoin todellakin Bayernin voittavan ihan jo vaan vaihtelunkin vuoksi. Toisin kävi ja omat ennustukseni menivät ikävästi mönkään. Erityisesti mieleeni jäi ikuisesti lapsenkasvoinen James Rodríguez, joka hienotunteisesti jätti tuulettamatta tehtyään maalin entistä kotijoukkuettaan vastaan. Jälkiviisaana sanon, että Bayern olisi saattanut voittaa, jos James olisi saanut olla kentällä loppuun asti. Huomasin muuten myös, että Jameshan on vasta 26-vuotias, joten lapsenkasvoisuus on ihan ymmärrettävää.

Sitten se keskiviikon peli. Roma-Liverpool. Katselukumppanini lähti jossain välissä nukkumaan, koska ajatteli pelin olevan niin selvä. Ei se tavallaan ollut, vaikka lopputulema oli Poolin finaalipaikka. Roma pisti vastaan ja pienoinen ahdistus oli päällimmäinen tunnetila, kun Roma teki 4-2-kavennuksen rankkarista lisäajalla. Liverpool on siis kuitenkin finaalissa ja tässä tilanteessa on aivan päivän selvää, ketä minä kannatan. Luulen, että suurin osa jalkapallomaailmaa saattaa yhtyä siihen, että Liverpoolin voitto olisi vähintäänkin suotavaa. Tämä selviää kuitenkin vasta toukokuun loppupuolella.

Muita huomioita:

  • Katsoin kummatkin, siis KUMMATKIN, ottelut alusta loppuun. Eikä edes väsyttänyt. Nyt on kevättä ilmassa.
  • Tähän mennessä jalkapallon Mestareiden liigan oraakkelisaldoni on ennustusten osalta 50/50. Olin varma, että olisi mennyt huonommin, joten olen tyytyväinen.
  • Huomenna alkaa miesten jääkiekon MM-kisat. Ei yhtään tunnu siltä enkä ole yhtään edes ehtinyt virittäytyä tunnelmaan. Ei kisaveikkauksia eikä muita ajatuksia.
  • Vaikka olen parjannut Lauri ”Late” Marjamäkeä, niin sanon silti tämän: Jos Suomi nyt näissä kisoissa voittaa MM-kultaa, niin minä olen muiden mukana herkistymässä ja laulamassa Sankareita. Lupaan pitää Lauria sen jälkeen pelitaktisena nerona ja väärinymmärrettynä valmentajavelhona enkä enää ikinä häntä hauku. Ennen kuin se mestaruus tulee, annan itselleni kuitenkin luvan hiukan kritisoida.
Avainsanat:
Puheenaiheet Ajattelin tänään Uutiset ja yhteiskunta