Ennakkotunnelmat ja spekulointia

Mestareiden liigan välieräpelit pyörähtävät käyntiin tänään. Tämän illan ottelussa kohtaavat Liverpool ja Roma. Huomenna pelaavat vastakkain Bayern München ja Real Madrid. Alun perin ajattelin, että olisin voinut ennustaa jo tässä vaiheessa otteluiden lopputuloksen. Pidemmän pohdinnan jälkeen tulin järkiini. Aion kuitenkin käyttää ennen ensimmäisiä osaotteluita hiukan aikaa aina niin mielenkiintoiseen spekulointiin ja tunnelman nostatukseen.

Liverpool – Roma. Tässä otteluparissa toivoisin, että kummatkin voisivat voittaa. Lähtöasetelmaltaan joukkueet ovat aika tasaväkinen pari. Kummallakaan ei ole muuta kuin voitettavaa ja takana on erittäin tiukka puolivälieräurakka. Erityisesti (muinaisilla) roomalaisilla henkisen kantin uskoisi olevan ihan tapissa uskomattomalta tuntuneen Barca voiton jälkeen. Toisaalta ei Liverpoolkaan mitenkään helpolla päässyt omassa City-kamppailussaan. Uskallan kuitenkin väittää, että Liverpool voittaa. Ehkä myös hiukan toivon näin. Englantilaisilla kun on aina oma erityinen paikka minun sydämessäni. Vaikka sekä englantilaiselle että italialaisellekin seurajalkapalloilulle soisi paluun Euroopan kovimpaan kärkeen, niin ehkä silti toivon sitä hiukan enemmän englantilaisille. Ja Salahille tietty, joka tosin ei edes ole englantilainen.

Bayern München – Real Madrid. Jos ”arvonta” olisi mennyt toisin, tämän olisi voinut kuvitella olevan finaaliottelu. Kummatkin ovat potentiaalisia voittajakandidaatteja. Yksi suuri ero kuitenkin löytyy. Äkkiä Bundesliigan sarjataulukkoa katsoessani tulkitsen, että Bayern on jo voittanut koko hässäkän. Barcelona on taas varmistanut La Liga voiton ja Real on siis tällä hetkellä kotiliigassaan kolmantena. Voiton nälkää luulisi olevan enemmän espanjalaisilla. Erityisesti eeppinen, ehkä myös hiukan epäreilu, voitto Juventuksesta nostatti tunnelmaa. Ei voi myöskään väheksyä portugalin oman geelitukan Roniksen merkitystä. Niin tylsää kuin se onkin, veikkaan tässä vaiheessa, että Real menee tästä kaksikosta finaaliin.

Onko muuten jotakin muutakin alkanut kutkuttaa vedonlyönti? Omassa lähipiirissä on useampi henkilö lyönyt vetoa sekä Mestareiden liigan, että esimerkiksi tulevien jalkapallon MM-kisojen otteluista. Olen naureskellut tälle touhulle aiemmin, mutta nyt huomaan pohtivani, että pitäisikö minunkin. Olen harhaisesti alkanut uskoa, että minussa on meedion vikaa ja että pystyisin uskomattomilla ennakointi- ja analyysitaidoillani oikeasti ennustamaan otteluiden lopputuleman. Asian toinen puoli on se sama, mikä liittyy lottoamiseen. Jos voittaisi oikein kunnolla, niin voisi irtisanoutua töistä ja alkaa miettiä mitä ihan oikeasti haluaa tehdä. No joo, ehkä jätän vedonlyönnin tässä kohtaa kuitenkin muille ja nautin vaan hyvistä peleistä.

Puheenaiheet Raha Ajattelin tänään Uutiset ja yhteiskunta

Juoksemisen sietämätön kovuus

En ole juoksuihmisiä. Olen kuitenkin aina haaveillut olevani. Lenkkikengät jalkaan ja ulos. Raikasta ilmaa keuhkoihin ja jalkaa rivakasti toisen eteen. Askel tuntuu kevyeltä. Maisemat vilahtavat silmien ohi. Olen elossa. Ennen kuin huomaankaan, on kulunut tunti ja olen taas kotiovella. Olisipa se näin helppoa.

Minä pidän ulkoilusta. Kävelylenkeistä koiran kanssa tai samoilusta metsässä. Muutenkin tykkään urheilusta ja liikunnasta. En pelkää hikoilua tai voimakkaampaakaan kuormitusta. Juoksussa joku kuitenkin mättää. En ikinä pääse siihen ihanaan tilaa, jossa kaikki tuntuu helpolta ja aika kuluu kuin luonnostaan. Huomaan usein miettiväni kelloa jo ensimmäisen 10 minuutin jälkeen. Paljonkohan aikaa on kulunut? Montakohan (kilo)metriä olen jo edennyt? Koska kehtaa lopettaa?

Olen nyt aloitellut juoksuharrastusta taas uudestaan viimeisen kuukauden aikana. Mantrana olen hokenut koko ajan, että ”saan lopettaa, jos siltä tuntuu”. Se on toiminut yllättävän hyvin. Lenkki on kulkenut mukavasti, kun tietää, ettei ole pakko juosta. Juoksen vain niin kauan kuin huvittaa. Yhteislenkit eivät tästä syystä sovi, koska silloin juoksukaveri asettaa paineita. On pakko juosta, vaikka pistää/sattuu/väsyttää/pissattaa.

Ratkaisuksi tähän on valita itselle sopiva juoksupartneri. Joku yhtä huonojuoksukuntoinen. Kaiholla muistelen aikaa, kun pikkusiskoni asui pääkaupunkiseudulla. Silloin kävimme kesäisin yhteislenkeillä. Aina sai kävellä, jos siltä tuntui, mutta sitä tunnetta ei tullut usein. Tämä johtui siitä, että vauhti pysyi sopivan matelevana. Yksin ei välttämättä edes kehtaa juosta niin hitaasti, mutta seurassa se on okei, koska koko ajan tulee juteltua. Tämäkin on muuten mielenkiintoinen ja itselleni ajoittain tyypillinen reaktio: miettiä sitä mitä muut miettivät. Siis, että jos juoksen liian hitaasti, niin onko se jotenkin noloa. Katsovatko muut hc-juoksivat, että olisi tuonkin ollut parempi jäädä kotiin. Tai että miksei se kävele. Rehellisesti sanottuna en usko muiden ajattelevan minusta yhtään mitään. Tällaisiakin ajatuksia mieleen kuitenkin tulee, koska juoksijan aika on pitkä.

Miten sitten tästä eteenpäin? Ratkaisuja on monenlaisia. Pyrin ensisijaisesti harrastamaan niitä lajeja, joista aidosti nautin (kuntosali, hiit-tyyppinen-harjoittelu, tanssi). Musiikin kuuntelun yhdistäminen myös auttaa. Jotkut sanovat, etteivät millään pysty kuuntelemaan musiikkia juostessa. Minulle se on must. Kuvittelen itseni juoksemassa kauniina ja elinvoimaisena Dua Lipan tai The Weekndin tahtiin kuin musiikkivideossa. Onneksi en näe itseäni oikeasti, sillä haavekuva ei välttämättä vastaa todellisuutta. Sillä ei toki ole mitään väliä. Olen myös löytänyt uudelleen porrasjuoksun. Sitä ei voi verrata kunnon lenkkiin, mutta kyllä siinäkin hiki tulee eikä aikaa kulu niin tuhottomasti. Voin varmuudella sanoa, ettei minusta koskaan tule juoksusta aidosti nauttivaa ihmistä. Juoksukenkiä ja muita juoksuvarusteita minulla on sen verran, että yrittää täytyy silti. Olen onnellinen edes hetkittäisistä valonpilkahduksista lenkkipoluilla.

Suhteet Oma elämä Liikunta Ajattelin tänään