Tunnustan, että viime aikoina kirjoitusinto on hiipunut. Samaan tahtiin tai ehkä jopa kiihtyvämmin, kuin innostukseni liikuntaa kohtaan. MUTTA: nyt siihen tulee stoppi. Jotta kukaan ei kuvittele, että olisin elänyt tyhjiössä, käyn nopeasti läpi kaiken kommentoinnin arvoisen viimeisen parin kuukauden ajalta.

• Superliiga. RIP Superliiga huhtikuu 2021 – huhtikuu 2021. Tämän liigan sekava ja mielipuolinen historia kertoo meille kaikille sen, että suurseurojen omistajat eivät elä kanssamme samassa todellisuudessa. Dollarin/euron/minkä vaan valuutan kuvat silmissä on toki vaikea nähdä nenäänsä pidemmälle, mutta silti on kummallista, että tällaiseen sotkuun ei muka kukaan osannut varautua. Kabineteissa sovitusta liigasta piti tulla se kaikkein kaunein. Siitä tuli kaikista kauhein. Perustajaseurat AC Milan, Arsenal, Atlético Madrid, Chelsea, Barcelona, Internazionale, Juventus, Liverpool, Manchester City, Manchester United, Real Madrid ja Tottenham eivät tule ikinä pääsemään eroon ahneen leimasta. Onneksi suurin osa seuroista ymmärsi hyvin äkkiä vetäytyä pois. Anteeksipyyntöjäkin kuultiin. Real Madrid, Barcelona ja Juventus ovat tällä hetkellä ainoat seurat, jotka edelleen pitävät kynsin ja hampain kiinni hankkeesta. Onnea heille valitsemallaan tiellä.
• Mestareiden liiga. En sano, ettei näissäkin kuviossa raha ratkaisisi. Mestareiden liiga pitää silti yllä illuusiota aidosta kilpailusta, kun reitit ovat auki loppumattomien karsintakierrosten kautta myös tavallisille kuolevaisille (= Veikkausliigan seuroille). Tämän viikon lauantaina finaalissa kohtaavat Valioliigan kultakimput Manchester City ja Chelsea. Tiedätte ehkä jo, ketä minä kannatan. No Chelseaa tiätty. Toki olen jo henkisesti varautunut siihen pettymykseen, mitä Cityn voitto ja Pepin ilakointi saattaa aiheuttaa. Onneksi yksi peli ratkaisee ja Chelsea on ollut ajoittain iskussa tälläkin kaudella.
• Fantasy Premier league. Fantasia Valioliiga. FPL. Vihan ja rakkauden kohde. Toinen kauteni tuli päätökseen viime sunnuntaina. Jos olin paria viikkoa aiemmin ilakoinut ennätyspisteistä, niin kausi päättyi silti ristiriitaisissa ja jopa pettyneissä tunnelmissa. Pääsyy tähän oli viimeisen kierroksen viime hetkillä tehty kapteenivalinnan muutos. Kuten arvata saattaa, valinta oli väärä. Sen sijaan että olisin noussut kaveriliigan taulukossa neljänneksi, pysyin sijalla kuusi. Ei hyvä. Aina on seuraava kausi jne jne. Se ei nyt paljon lämmitä, mutta onneksi kyseessä on ”leikkimielinen mielikuvituspeli, jota ei kannata ottaa liian vakavasti.” Näin olen kuullut joidenkin sanovan.
• Jääkiekon MM-kisat. Nekin alkoivat kuin varkain. Ehdin jo innostua lauantain USA-voitosta, kunnes maanantain Kazakstan-voittolaukaustappio muistutti minua siitä, ettei saa nuolaista ennen kuin tipahtaa. Nämä kisat ovat muutenkin osoittaneet, että suurmaat ovat kovin haavoittuvaisia. Kanada on otsikoiden mukaan jo vaarassa jäädä pudotuspelien ulkopuolelle, eikä Ruotsikaan ole pelannut parhaita otteluitaan. Haluan kuitenkin sanoa seuraavaa: jos peli/pelejä pitää hävitä, se kannattaa tehdä alkulohkossa. Suomi ei muistaakseni ole koskaan voittanut maailmanmestaruutta niin, ettei se olisi hävinnyt jotain ottelua turnauksen aikana. Pidetään siis kiinni tästä oljenkorresta tai kröhöm, olkinuorasta ja uskotaan Riikan ihmeeseen.
• Salipirkkoilu. Olen maksanut salijäsenyyttäni nyt jo yli vuoden ajan käytännössä turhaan. Kävin viime vuonna korona-ajan alkamisen jälkeen kuntosalilla kaksi kertaa. Sen vuoksi olenkin ylpeä ilmoittaessani, että kävin salilla maanantaina. KELLO 5.30. Kyllä, luit oikein. Kun herätyskello soi, ajattelin ainakin viiteen eri otteeseen että a. tässä ei ole mitään järkeä ja b. voisin nukkua ainakin kaksi tuntia ennen töiden alkua. Silti raahasin itseni salille. Oli tyhjää ja rauhallista. Minä tein muun muassa lantionnostoja ja pystypunnerruksia sekä tavoitin etäisesti sen tunteen, mitä painoilla harjoitellessa tulee. Että on voimakas ja ketterä, sen että hiki puristuu ulos ja hengitys kiihtyy, mutta silti jaksaa vielä viimeiset toistot. Suunnitelmissa on toistaa tämä sama huomenaamulla. En vielä uskalla luvata pystynkö vastustamaan ajatuksia nukkumaan jäämisestä, kun kello soi, mutta aion yrittää. Tästä se (mikä?!) alkaa.