Don’t stop believin´

Olen sentimentaalinen ihminen ja ikuinen romantikko. Näen kauneutta yllättävissä tilanteissa ja romantisoin asioita viimeiseen, ihanaan pisaraan saakka. Huuhkajat kohtaavat tänään Bosnia-Hertsegovinan miesten jalkapallon MM-karsinnoissa. Karsintojen viimeinen ottelu on luvassa tiistaina, kun Suomi kohtaa Ranskan. Jos Suomi voittaa molemmat ottelut, paikka jatkokarsinnoissa on varma. Jos tulee tasuria ja muita tuloksia, korkeamman tason matematiikka ja muiden maiden tulokset määrittävät sen, kuinka käy. Toivoa ei siis ole vielä menetetty.

Näissä karsinnoissa on nähty sitä aiemmilta, apaattisemmilta vuosilta tuttua Suomea. Pelejä on hävitty, tulokset ovat olleet nihkeitä ja voittojakaan ei ole tullut samalla tavalla kuin historiallisissa Euro 2020 karsinnoissa. Se on ihan okei. Yhdet menestyksekkäät karsinnat eivät vielä tarkoita sitä, että kaikki tuska on takana päin. Suomen kuuluukin taivaltaa sitä raskaampaa reittiä. Suomen pelaajamateriaali ei ole yhtä laajaa kuin suuremmilla jalkapallomailla, Kanervan taktiset valinnat eivät aina ole osuneet nappiin ja puolustus on myös ajoittain alisuorittanut. Niin siinä välillä käy. Se mistä olen aidosti onnellinen on, että mahdollisuudet ovat edelleen olemassa. Toivo elää. Huuhkajat ovat tuoneet meidät sellaiseen pisteeseen, että ennen MM-karsintojen kahta viimeistä peliä, mahdollisuus jatkokarsintoihin olen edelleen olemassa. Sitä ei ole omaan muistiin tapahtunut piiiiitkään pitkään aikaan. Ja se on jo jotakin.

Joku negatiivinen ihminen voisi sarkastisesti nyt kommentoida, että uskooko joku ihan oikeasti Huuhkajien mahdollisuuksiin, kun vastassa on ensin Bosnia-Hertsegovina kotikentällään ja sitten hallitseva maailmanmestari Ranska. En tiedä teistä, mutta itse en ajatellut lopettaa uskomista vielä tässä kohtaa. On sitä tiukemmissakin paikoissa nimittäin oltu. Haluan pitää kiinni niistä mielikuvista, joissa Pukki tai Jolle (tai ihan kuka vaan, kaikki käy) syöksyy kohti vastustajan maalia ja tilanne päättyy suomalaisten riemuun. Haluan katsella Markku Kanervaa takomassa ilmaa hymy kasvoillaan pelin jälkeen tuulettaen. Haluan nähdä Hradeckýn megafonin kanssa laulattamassa Suomen kannattajia Ranska-pelin jälkeen Stadikalla hurmion vallassa. Hold on to that feelin´.

Puheenaiheet Mieli Ajattelin tänään Uutiset ja yhteiskunta

Ronttu on ronttu

Viikko sitten olin varma, että Ole Gunnar Solskjær saisi potkut Manchester Unitedin valmentajan pestistään. Sunnuntai-illan odotettu ManU-Liverpool peli päättyi kuvainnolliseen teurastukseen. Mohamed Salah mätti maaleja hattutempun verran, Englannin maajoukkueen Harry Maguire ja Luke Shaw näyttivät pihapeleistä isolle kentälle eksyneiltä pojilta, yleisö valui Old Traffordilta pois ennen aikojaan ja Cristiano Ronaldo menetti malttinsa ensimmäisen puoliajan lopussa. Ronaldo potki palloa raivokkaasti. Pallo sattui vain tässä kohtaa olevan Poolin Curtis Jonesin nivusten kohdalla, kun hän makasi maassa päätyrajan tuntumassa. Rontun turhautuminen paistoi selvästi televisioruudun läpi ja punainenkin kortti oli lähellä. Pasi Rautiainen oli sanaton pelin jälkeen. Se olkoon merkki jostakin.

Ronaldon vihainen ja sättivä ilme kertoi kaiken: meidän ON pystyttävä parempaan. Ronaldo onnistui vielä tekemään lohdutusmaalin toisella puoliajalla, mutta sekin vietiin pois VAR:in viivojen piirtelyn avulla. Kontrasti syyskuun loisteliaaseen paluuseen oli räikeä. Silloin oli jännitystä ja odotusta ilmassa. Kuningas palasi kotiin pelastamaan kansansa, mutta nyt näyttikin siltä ettei kukaan halunnut tulla pelastetuksi.

Cristiano Ronaldo on aina ollut minulle Messiä suurempi pelaaja. Messi on varmasti kaikilla mahdollisilla mittareilla taidokkaampi ja peliä paremmin lukeva pelaaja, jonka kaltaista pelaajaa ei ole toista. Crisse on taas pelaaja, joka laittaa itsensä peliin. Vaatii aina sataprosenttia itseltään muilta. On pystynyt pelaamaan fyysisesti sillä kaikista vaativimmalla tasolla jo melkein kahden vuosikymmenen ajan. Onnistui hilaamaan Portugalin Euroopan mestaruuteen asti. Monen mielestä ärsyttävä, ylimielinen, itserakas. Uskallan kuitenkin sanoa, ettei tuolla tasolla pelata vuodesta toiseen, ellei itseluottamus ole rautaa. Ja fysiikka ja mentaalinen puoli. Minä pidän Rontun röyhkeydestä. Hän toivoo jokaista palloa itselleen ja on ehkä jopa vähän pettynyt, kun oma joukkue tekee maalin, mutta ei ole itse sen tekijänä. Täytyy olla todellinen ykkönen, että voi tosiaan olla harmistunut kyseisen kaltaisissa tilanteissa.

Sitten takaisin viime sunnuntaihin: olin varma, että Ole saa potkut. Luin kiihkeästi maanantain urheiluotsikoita odottaen uutisia Manchesteristä. Ainoa Solskjærin kommentti kertoi kuitenkin sen, ettei hän ole luovuttamassa. No, katsotaan tämän viikonlopun jälkeen Ole! Eilen ManU sai vastaansa niin ikään ikuisesti eksyksissä olevan Tottenhamin Lontoossa. Matsi ei ollut mikään todellinen mittari, mutta ajattelin sen kertovan olennaisen jommankumman seuran tahtotilasta: taistellaanko vai luovutetaanko. Taistelu it is Unitedille ja erityisesti Rontulle. Crisse vastasi Manchesterin avausmaalista sekä syötti toisen Edinson Cavanille. Ottelu päättyi 0-2-voittoon, Ole sai jatkoaikaa ja Ronaldo osoitti taas kerran, ettei ole toista samanlaista. Hän on 36-vuotias ihmemies. Voimakas, nopea, palo silmissään kohti korkeuksia hyppäävä pelinlukija. Joukkue ei voi voittaa yhden ihmisen varassa ja jalkapallossa tarvitaan kaikkien kentän osa-alueiden hallintaan, mutta jos joku niin Ronttu voi sytyttää ja inspiroida ihan kaikkia kentällä ja kentän ulkopuolella. Ensi viikonloppuna on luvassa Manchesterin derby, joten se voi olla taasen aikamoista hirveyttä. Odotukset ovat kuitenkin nyt hiukan toiveikkaammat. Käy siinä pelissä miten tahansa niin varmaa on, että Cristiano Ronaldo antaa kaiken mahdollisen itsestään kentällä ollessaan. Hän on uskomaton.

Puheenaiheet Mieli Ajattelin tänään Uutiset ja yhteiskunta