Lily

Elämäni arvokisat

ainokaisanen

Vuosi 2020: itsereflektio

Alkuun haluaisin sanoa, että mikä vain kelpaa. Vuosi 2020 on onnistunut, jos sen loppuun on päässyt hengissä. Jäljellä on vielä parisen viikkoa, mutta uskallan olla luottavainen ja taputtaa itseäni olalle. Hyvä sinä pieni urhea nainen. Kun itsestäänselvyydet on käsitelty, voidaan mennä asiaan. Miten meni noin niinku omasta mielestä.

Alkuvuosi oli yhtä timanttia. Lähestyin kovaa vauhtia omia tavoitteitani. Pohdin jopa, oliko ne asetettu liian matalalle. Nyt en tiedä itkeäkö vai nauraa. En saavuttanut yhtäkään tavoitettani. Lantionnosto jäi 110kg:hen ja tämän hetken tilannetta en edes halua tietää. Yhtään leuanvetoa en onnistunut tekemään, 90 pisteen FPL-kierros antaa odottaa itseään (HUOM! lähellä on toki oltu), jalkapallon EM-kisat siirtyivät ja rohkeudestani voidaan olla montaa mieltä.

Haluan silti nostaa joitakin onnistumisia esiin. Annan armollisuutta itselleni ja toivon sitä myös muilta. Kyse on naurettavan pienistä asioista, mutta iloa ja onnistumisia on näinä aikoina haettava ihan kaikkialta. Vaikka väkisin. Tässä siis tulevat omat henk.koht.onnistumiset vuosimallia 2020:

  • Kävelylenkit. Kävin kevään pahimpina korona-aikoina päivittäin pitkillä kävelylenkeillä. Koira väsyi, mutta minä en. Kävely on ehdottomasti miellyttävin transportaation muoto.
  • 3x jumpat joka viikko. Jumppa kuulostaa jotenkin lapsellista. Joltain 1kg käsipainon heiluttelulta. Oli miten oli, minä olen jumpannut. Säännöllisesti ja joka viikko (lukuun ottamatta lepoviikkoja, niitäkin pitää olla).
  • Uhosin joskus syksyllä aloittavani porrasharjoittelun. Tekstiä kirjoittaessani takaraivossa jyskytti ajatus, että huijaan itseäni. Todellisuudessa se toteutui. Olen nyt käynyt säännöllisen epäsäännöllisesti portaissa joka viikko. Se tekee hyvää ja on raskasta. Harjoitus on myös äkkiä ohi (iso plussa).
  • Penkkiurheiluun panostaminen. Voisi luulla, että tämä vuosi on ollut yhtä (sohvalla)istumista. No, se on ollut sitäkin. Pelien seuraamisen lisäksi olen panostanut ennakkotietojen keräämiseen ja valmistautumiseen. En sano, että tästä FPL-kaudesta on tulossa hitti, mutta ainakin kerään pisteitä tasaisemmin.
  • Terveelliset elämäntavat. Aloitin vuoden lopettamalla kahvinjuonnin. Nooh. Kesäkuussa hankin kahvimyllyn ja nyt juon päivittäin pannullisen kahvia kauramaidolla. Tämä päätöksestä luistaminen ja överiksi vetäminen symboloi tämän vuoden meininkiä hienosti. Sanotaan näin, että jos kahvi ja sen ylikulutus on paheeni, niin asiat ovat aika hyvällä mallilla. Suon sen itselleni palkinnoksi tästä kummallisesta ja kuluttavasta vuodesta.

Yhteenveto: Olen tällä hetkellä terve, harrastan päivittäin liikuntaa ja minulla on työpaikka. Tämä vuosi on siis yhtä menestystarinaa. Olen tyytyväinen.

Avainsanat:
Hyvinvointi Hyvä olo Mieli Ajattelin tänään
ainokaisanen

Haipakkaa

Nyt tapahtuu paljon kaikenlaista nopealla sykkeellä. Tässä poimintoja sekä oma, naseva kommenttini asioihin:

  • Valioliigakierrokset vilisevät silmissä. Jos itseäni väsyttää, mieleen hiipii ajatus pelaajista. Lepäävätköhän ne koskaan? Onneksi tulee joulu. Ei kun siis. Boxing day ja sillä lailla. No, sen sanon, että FPL-pelaaminen on haasteellista näinä aikoina. Deadlinet hälyttävät puhelimessa ja loukkaantumiset kylmäävät mieltä. Eli 100 pisteen kierros on antanut odottaa itseään, mutta tänään uskon taas ihmeisiin.
  • Mäkihyppääjien ja yhdistetyn miesten (ja varmaan naistenkin jos niitä harrastajissa on) puvut ovat liian isoja. Tai siis niin, liian isoja ne ovat esim. Saksassa ja Norjassa. Ymmärrän, että säännöt ovat sääntöjä ja jos virallisessa mittaustilanteessa joku saa vilungilla keploteltua liian pienen haaramitan (vitsi mikä sana!), niin ok. MUTTA: näkeehän sen nyt kuvistakin, ettei ihminen voi olla anatomisesti sen muotoinen minkälaisia jotkut hyppääjät ovat. Siellä on puvussa tyhjää. T. Fyssari.
  • ”Sijoittui hyvin 30 parhaan joukkoon.” ”Hienosti paras suomalainen 24.” Vanhakantaista penkkiurheilijan sieluani kylmää. Tähän on tultu. Ollaan tyytyväisiä yli 20 sijoitukseen. Toista se oli ennen. Kaipaan aikoja, jolloin palkintopallisijat olivat ainoita mitä haettiin eikä muista edes puhuttu. Odotukset olivat korkealla ja samoin pettymyksetkin. Nyt tuntuu, että kaikki on vain harmaata. Toki kaikki näyttää olevan ainakin Etelä-Suomessa olevan, kirjaimellisesti, harmaata.
  • Jääkiekon nuorten MM-kisat pelataan Kanadassa. Suomen joukkueen matka yhdessä Venäjän ja Ruotsin kanssa oli yhtä farssia, kun selvisi ettei varusteet mahdu koneeseen. Matkanteosta viis, mieleen hiipii ajatus, että siis onko näissä kisoissa mitään järkeä. Viimeisimpien tietojen mukaan korona leviää erityisen hanakasta jääkiekkoharrastuksen piirissä hallien kylmästä ilmasta ja lajin lähikontakteista johtuen. Ja nyt sitten vielä lennetään maapallon toiselle puolelle pelaamaan. En sano muuta kuin, että nuo kisat olisi parempi voittaa. Tai siis voittakaa pliis, että on edes jotain ilonaiheita.
  • Ulkonakin alkaa olla ahdasta. Nimittäin portaissa. Olen nyt ihan oikeasti käynyt siellä noin kerran viikossa. Jos ei oteta huomioon kolmen viikon taukoa, mitä pidin ko. harjoittelusta. Mutta siis niin: siellä on ruuhkaa. Minua ahdistaa lähellä olevat, hikoilevat ja läähättävät ihmiset. Teenhän myös itse samaa. En toki usko, että ulkoilmassa tartuntavaara on kovin suuri. Silti pelottaa. Onneksi tulee joulu. Voi olla viikon ajan villasukat jalassa ja syödä suklaata ja puuroa.
Avainsanat:
Puheenaiheet Mieli Ajattelin tänään