Pakkohan tähän on uskoa

Viikon syysloma alkaa olla takana päin. Saldo on seuraava:

  • Rentoutuminen. 10+. Paljon. Kun vaihtaa kaupunkimaisemat maaseutuun, arjen hektisyys ja kiire unohtuvat. Ainoa miinuspuoli on se, että täytyy tulla takaisin kotiin.
  • Urheilu. 7. Nääh. Sain väsytettyä selkäni hyötyliikunnan muodossa mm. kuivuneita ruusunmarjapuskia leikkaamalla ja nurmikkoa ajellen. Varsinaista hikiliikuntaa en harrastanut ollenkaan. Se on ihan ok.
  • Penkkiurheilu. 9. Kaksi huuhkajien peliä sekä eilinen neljän ottelun mittainen Valioliigasessio. Not bad.

Aiemmin pohdin hiukan sarkastisesti huuhkajahehkutusta. Kuinka se tuntui ajoittain menevän yli. Tunnustin myös, että ehkä vika olikin itsessäni ja omassa suhtautumisessa. No niin olikin. Tämä ei liene yllätys kenellekään.

Suomi pelasi vastikään kotiottelut Bulgariaa ja Irlantia vastaan. Kyseessä oli Kansojen liigan pelit, joilla ei tavallaan ole merkitystä mutta samalla on. Kansojen liigan kautta ei siis voi suoraan päästä kisoihin (MM), mutta takaportti on auki mikäli oman lohkonsa voittaa. Bulgaria voitto tuli lukemilla 2-0 ja Irlanti voitettiin 1-0. Ennakkoon suhtauduin hiukan nihkeästi näihin peleihin. Onko tässä mitään järkeä. EM-kisoja ei ole edes pelattu eivätkä nämä edes ole oikeat karsinnat. Jäkäti jäkäti.

Voi kuinka olinkaan väärässä! Oli ihanaa katsoa pelejä ja elää täysillä mukana. Pääsin samalla taas osaksi sitä lapsuuden tunnelmaa, jossa mummolan televisio pauhaa lähetystä ja sohvalla jännitetään. Ukki ja mummo eivät ole enää mukana yleisössä, mutta tunnelma oli silti katossa. Voitot kruunasivat kokemuksen. Irlanti-pelin lopussa vanha pessimisti tuli esiin. ”Suomi ei osaa varmistella voittoa”. ”Peliaikaa on LIIAN paljon jäljellä”.”Voidaan tämä vielä hävitäkin.” Ei hävitty. Kiitos Hrádeckýn. Itse olin jo repinyt kuvitteelliset pelihousuni moneen kertaan, mutta onneksi hermot kestivät kentällä. Jotain vastustamatonta huumaa huuhkajissa on. Lento jatkukoon. Ikuisesti.

Puheenaiheet Ajattelin tänään Uutiset ja yhteiskunta

Hypetystä

Seuraan Huuhkajia somessa ja erityisesti Instagramin puolella. Siellä on koko ajan tasaiseen tahtiin nostatuspostauksia ja uusia fanituotteita myynnissä. Muistellaan huuhkajahetkiä ja haastellaan päivän huuhkajaa. Huuhkaja sitä ja huuhkaja tätä. Tällä markkinoinnilla luodaan kuvaa suomen miesten jalkapallomaajoukkueesta ja innostetaan faneja. Olen monta kertaa surkutellut sitä, ettei Suomessa ole todellista ja syvää jalkapallon fanikulttuuria. Nyt se alkaa jo hiukan jossain pilkahtelemaan.

Oma osansa fanikulttuurin kehittymisellä on maajoukkueen menestyksellä. Moni tosifani on toki kannattanut Suomea jalkapallossa jo sateisen stadikan ja takapuolesta kimmonneen pallon aikoihin. Myös seuroissa (HIFK!, HJK!) tehdään hienoa työtä ihmisten innostamisen suhteen. Jossain kohtaa siihen voi kuitenkin tulla mukaan myös koomisia piirteitä.

Suomi pelasi harjoitusottelun Puolaa vastaan tämän viikon keskiviikkona. Hypetys oli kova. Ennakoitiin tunnelmia, puhuttiin huuhkajien iskemisestä, muisteltiin menneitä maaleja. Ottelu päättyi 5-1. Tämä tulos ei estänyt valitsemasta ottelun huuhkajaa. Se oli luonnollisesti Suomen ainoan maalin tehnyt Ilmari Niskanen. Nostatus ei loppunut tappioon, vaikka tuntuukin hetkittäin, että Suomi palailee takaisin männävuosien katkeriin lukemiin ja nöyryytyksiin. Täytyy aina tasaisin väliajoin muistuttaa itseään siitä, että Suomi on varmistanut kisapaikkansa. Vaikka hävittäisiin 10-0, sitä ei voi kukaan viedä pois.

Taas huomaan pitkän ajatussilmukan kautta tulevani lopputulemaan: posin kautta on paras. Miksi ei saisi innostua ja innostaa, vaikka tappio olisi oletettava. Ja toisaalta tappion jälkeenkin voi iloita onnistumisista ja odottaa tulevaa, vaikka voittoja ei olisikaan näköpiirissä. Vika onkin siis omassa mielenlaadussa, joka ajattelee että olisi parempi hyssytellä jos ei ole mitään selkeää voittoa toitoteltavana. Eli siis: jatkakaa hypetystä huuhkajien instatili! Minä yritän päästä irti (perisuomalaisesta?) masistelusta ja nöyristelystä. Innolla eteenpäin!

Puheenaiheet Mieli Ajattelin tänään Uutiset ja yhteiskunta