Silmien lepuutusta

Perjantai-ilta. Olin valmistautunut hyvin. Veljeni oli hankkinut Cmore-tunnukset, joita käyttäisimme yhdessä. Maksut oli maksettu. Jääkaappi oli varusteltu juuri jalkapallon katsomiseen sopivilla naposteltavilla. Oli dippivihanneksia, oli vähäkalorista jäätelöä(?!). Koira oli käytetty iltalenkillä. Kaiken piti olla kunnossa.

Ottelu alkoi. Kello oli kymmenen. Matsiksi valikoitui Manchester City vastaan Real Madrid. Suurseuroja kumpikin. Paljon pelissä. Ennen pelin alkua koskettavia kunnioituksen osoituksia hoitohenkilökunnalle ja koronaviruksen uhreille. Pepin äitikin oli kuulemma kuollut koronaan. Hiljainen hetki. Yllättävän paljon ääniä vaihtopenkeiltä, vaikka itse katsomot olivatkin tyhjinä. Ja sitten, ihan yhtäkkiä: väsymys.

Tuomas Virkkusen selostus. Ääni kohoaa ja laskee. Hahmot kiitävät nurmella. Minä vaihdan istuma-asennosta kylkimakuulle. Jos nyt ihan hetken ottaisi vähän rennommin. Maali tulee. Tämä taitaa olla selvä peli. Ai ei sitten välttämättä olekkaan. Tasoitus tuli juuri nääs. Havahdun siihen, että on puoliaika. En jaksa kuunnella studion sepustuksia. Hetken voisi nukkua, niin sitten on pirteämpi kun peli taas jatkuu. Havahdun, kun toista puoliaikaa on pelattu 15 minuuttia. En tästä tule mitään. Suljen television ja menen nukkumaan. Seuraavana päivänä luen lehdestä, että City ja toisessa ottelussa Juventusta vastaan pelannut Lyon menivät jatkoon.

Mikä siinä oikein on, että jos katsoo jotakin roskasarjaa, jaksaa valvoa vaikka maailman tappiin. Tai selaa puhelinta. Kellonaika menettää tuolloin merkityksensä ja kehoa ei nukuta, vaikka mikä olisi. Mutta myöhäinen jalkapallo-ottelu, se käy kuin iltasadusta. Tiedän varmuudella, että ensimmäisen puoliajan lopussa olen jo unten mailla. Uskon toki, että jos pelattaisiin vaikka maailmanmestaruudesta tai Huuhkajien arvokisakohtalo olisi vaakalaudalla, niin silloin ei nukuttaisi. Mutta silti. On tämä tylsää. Tänään illalla sama kokeilu uudestaan, kun Bayern München kohtaa Chelsean. En toivo liikoja, mutta olen silti optimistinen. Hereillä pysytään ainakin ensimmäisen puoliajan loppuun.

Hyvinvointi Hyvä olo Ajattelin tänään Uutiset ja yhteiskunta

Se on sitten taputeltu

Valioliigakausi päättyi viikko sitten sunnuntaina. Monelle penkkiurheilijalle se oli ihan peruskauraa, toisille jotakin ainutlaatuista. Eräälle helsinkiläiselle bloggarille (?!) kyseessä oli ihka ensimmäinen fantasiajalkapallokausi. Kausi, jolloin jalkapalloa tuli seurattua ennätyspaljon ja jonka aikana muodostettiin henkilökohtaisia viha/rakkaus-suhteita eri pelaajiin ja seuroihin.

Mitkä ovat tunnelmat näin kauden päätyttyä? ”Kausi oli pitkä ja raskas. Koronatauon vuoksi ajatukset olivat monta kuukautta jossain muualla, ja pelikuntoon pääsemisessä meni aikaa. Toisaalta tauko myös virkisti ja muistutti siitä, miksi tätä edelleen haluaa tehdä.”

Miten arvioisit kautta tuloksellisesti? Tyydyttikö se? ”Viikko kauden päättymisen jälkeen voin rehellisesti sanoa, että olen tyytyväinen. Hiukan harmitti alkuun se, että mitalisija eli pronssi oli ulottuvilla viime hetkiin saakka. Toisaalta loppupätkän head to head-liigan voitto loi uskoa omaan tekemiseen ja kykyihin. Pystyn tähän, jos vain annan kaikkeni jo heti kauden alusta alkaen. Kyllä tässä siis kaiken kaikkiaan plussan puolelle jäätiin.”

Mitkä olivat suurimmat kehittymisen paikat tämän kauden aikana? ”Kyseessä oli ensimmäinen kauteni, joten paljon aikaa meni uuden oppimiseen ja omaksumiseen. Tein liikaa päätöksiä tunteiden vallassa. Tunnesiteet joihinkin pelaajiin saattoivat kasvaa liian suuriksi ja se taas sumensi kykyni arvioida heidän potentiaaliaan objektiivisesti. En myöskään aina jaksanut perehtyä taustoihin. Olin suoraan sanottuna ajoittain laiska ja tämä harmittaa näin jälkikäteen. Tästä on suunta vain ylöspäin.”

Mitä aiot tehdä tauon aikana ja millä mielellä suuntaat uuteen kauteen? ” Valioliiga pyörähtää käyntiin taas siellä syyskuun puolen välin paikkeilla, joten tauko ei tule olemaan pitkä. Tavoitteena on hetkeksi unohtaa koko laji. Vaikeaa se tulee olemaan, koska Mestarien liigan pudotuspelit pelataan nopealla sykkeellä elokuussa. Pyrin katsomaan niitä pelejä vain ihan jalkapallofanina, mutta haasteellistahan se on. Teen varmasti merkintöjä omaan mentaaliseen pelikirjaan brittipelaajien otteista. Kauden aloitus on taas uusi mahdollisuus nauttia ja menestyä. Aion panostaa erityisesti taustatietojen keräämiseen ja hyvin perusteltujen päätösten tekemiseen. Niin ja joukkueen nimen aion luultavimmin muuttaa. Haaveena on panostaa nimessä vahvemmin huumoripuoleen, kun taktiikka tulee entistä vakavammaksi. Loppujen lopuksi tämä on kuitenkin simppeliä: teen parhaani ja katson mihin se riittää.”

Onko loppuun vielä antaa terkkuja muille samassa tilanteessa oleville? ”Ei muuta kuin, että tsemppiä. Tää on rankkaa. Tästä piti tulla elämäni urheilukesä, mutta tämä typistyikin tällaiseksi poikkeukselliseksi sarjajalkapallokesäksi. Nyt vaan hyvällä hapella kohti ensi kautta. Yritetään seurata myös jotain muuta kuin urheilua. Ja urheilla itsekin. Edes vähän.”

Puheenaiheet Mieli Ajattelin tänään Uutiset ja yhteiskunta