Olen jäämässä ensimmäiselle, lyhyelle lomapätkälleni. Jee. En tiedä pystynkö viikon aikana pahemmin irtautumaan työmoodista, mutta ainakin yritän. Mieli on käynyt hetkellisesti myös syksyssä. Kyllä. Ei mitään järkeä, mutta näin on. Syy siihen on uusien harrastuksien keksiminen. Vaihtoehtoja on kaksi: yleisurheilu ja voimanosto. Seuraavaksi listaan plussat ja miinukset.

Yleisurheilu

+ Monipuolisuus: kehittää laajasti erilaisia ominaisuuksia. Näen jo itseni pinkomassa satasta hiukset hulmuten sekä sen jälkeen pyörähtämässä kuularingissä karjuen. Toki myös työnnän kuulaa samalla.

+ Trendikkyys: kirjoitin aluksi tuon sanan väärin. Se kertonee jo jotakin. Olisihan se nyt vain coolia. Olla aikuinen yleisurheilija. Kertoisin tästä harrastuksesta ihan kaikille.

+ Lapsuuden traumojen parantaminen: se yksi pallonheittokisa, jossa notkahdin omalta tasoltani ja pahasti paineiden alla. Nyt voisin kerrankin onnistua. Voisin myös vihdoinkin täyttää henkisesti edesmenneen Vaarini odotukset.

+ Yleisurheilijat: täydelliset ihmiset. Muutunko minäkin sutjakaksi, ruskettuneeksi ja onnelliseksi lajin harrastamisen myötä. Kuunnelkaa Belle and Sebastian bändin The Stars of track and field niin tiedätte mistä puhun. Tai katsokaa yleisurheilua.

-Loukkaantumisalttius: takareidet, akilles, olkapää. Mikä vain paikka hauraassa kehossani voi revetä. Minä hetkenä hyvänsä.

-Etäisyys: treenipaikka on kohtalaisen kaukana. Jaksanko kuitenkaan. Lajin (logistinen) helppous viehättää.

-Kilpaileminen: siis että joutuuko kilpailemaan. En ehkä halua. Se yleensä ahdistaa ja valmistaudun jo etukäteen tappioon. Se ei tee minulle psyykkisesti hyvää.

Voimanosto

+ Isot painot: se tunne, kun saat jättikuorman liikkeelle. Sitä ei voita mitään. Usein jo yhden tällaisen treenikerran jälkeen luulee olevansa Hulk. HUOM! Luulee. Hulkiksi tuloon vaaditaan kuitenkin vähän pidempää ja tavoitteellista treeniä ja ehkä jotain muutakin.

+ Yksinkertaisuus: mave, kyykky, penkki. MKP. Ei muuta. Haluaisin sanoa, että kyllähän minä ne jo hallitsen, mutta joku salijermu varmaan nauraisi.

+ Bragging rights: oma enkka XXkg. Kuinka hienoa olisikaan leveillä, että voi kyykätä niin ja niin paljon tai penkistä nousee X määrä kiloja. Ei sitä toki suoraan sanottaisi, vaan sivulauseessa. Tai sitten jotain vähäeleistä pullistelua.

+ Fitnesspimut ja salijermut: pääsenkö mukaan? En aio osallistua bikinifitnesskisaan tai ottaa pyllyselfieitä (tai selfieitä ylipäätään). Ei minua silti haittaisi olla rasvaton (tai rasvattomampi) timmi mimmi, jolla on hiukset ponnarilla ja värikkäitä salivaatteita. Tämä toki on enemmänkin kiinni pääkopasta kuin ulkomuodosta.

-Kuolema: muserrunko painojen alle. Tämä on ihan relevantti uhka.

-Saliveteraanit: plussa sekä miinus. Heiltä oppii paljon, mutta he voivat olla myös pelottavia. Näen kaljun, noin 50-vee miehen, jolla on painonnostovyö, mittailevan minua katseellaan. ”Tuosta naisesta ei ole mihinkään.” Toisaalta jos uskaltautuu juttusille, heiltä voi saada myös parasta ohjausta ja neuvoja kehityksen ja tekniikan suhteen.

-Joudunko jättämään levytangolla tehtävän lantionnoston? Kysyn vaan, koska en halua. Enkä suostu siihen.