Harrastan monipuolisesti liikuntaa (ja itsepetosta)

Tiedättekö sen, kun joku kysyy musiikkimausta. Yhtäkkiä ei muista yhtään bändiä tai artistia nimeltä. Ne, jotka muistaa, ovat noloja (Backstreet boys!!). Soperrat jotakin monipuolisesta musiikkimausta ja eri musatyyleistä. Ympäripyöreää. Samoin on joskus liikunnan kanssa. Jotkut ovat lajiorjiauskovaisia. Judo, ultrajuoksu, boulderointi, crossfit. Jos harrastaa vähän sitä ja tätä, se kuulostaa epäilyttävältä. Saliharjoittelun ja (kerran kuukaudessa tapahtuvan hyvin hitaan) juoksun lisäksi harrastan:

  • Monipuolista kestävyysharjoittelua = hyödynnän töissä seisomapöytää parhaani mukaan. Tänään ennätys oli 10 minuuttia yhtäkestoista seisomista. Pidempää ei vaan jaksa. Hirveintä on, jos työtuolissa ei ole niskatukea. Kuka ihan oikeasti jaksaa kannatella päätään yli tunnin yhtäjaksoisesti?
  • Intervalliharjoittelua = ruokailun jälkeen kävelemme usein portaat ylös viidenteen kerrokseen. Ruokala on toisessa kerroksessa. Tuossa välissä ehtii usein jo hengästyä.
  • Minfulnessia = yritän keskittyä niin perkeleesti kaikesta avokonttorin hälinästä huolimatta. Työnteko keskeytyy päivittäin ainakin kerran tunnissa. Keskeytän myös muita.
  • Ajoittaista paastoa = lounasedun vuoksi käymme töissä yhdessä lounaalla. Koska kyseessä on lounasbuffet, tulee usein syötyä liikaa. Olen lopettanut arkiaamujen aamupalan syönnin, jotta tässä touhussa pysyy edes joku roti. Se, että yrittäisin syödä lounaalla järkevästi, on taas ihan hullu ajatus. Miksi ikinä tekisin niin.
  • Lukemista = intagram, facebook, blogit. Luen myös kirjoja. Jos haluan nukahtaa nopeammin.
Puheenaiheet Liikunta Työ Ajattelin tänään

Kello tikittää

Aika käy. Syke kiihtyy. Ajatukset sekoaa, mutta on vain pakko jaksaa. Singahtelen ympäri huonetta vailla selkeää päämäärää.

Kävin eilen ystäväni kanssa pakohuoneessa. Olen käynyt niissä ennenkin. Menestyksekkäästi. Ystäväni oli ekaa kertaa mukana. Alun perin meitä piti olla isompi porukka, mutta sattumusten kautta vain minä ja ystäväni olimme paikalla. On jännittävää huomata miten eri tavalla ihmiset reagoivat paineeseen. Toki kyse voi olla myös kokemuksesta. Ystäväni otti aikansa, teki rauhallisesti eikä stressannut aikaa. Minä taas säntäilin edes takaisin ja hermostuin joka kerta, kun tajusin taas yhden minuutin kuluneen.

Emme selvinneet. Huoneen ovi ei avautunut, vaan jäimme ikuisiksi ajoiksi avaruuteen. Tämä oli eka kerta, kun en selvittänyt tietäni huoneesta pois. Tämäkin oli eräänlainen, jos ei urheilu-, niin ainakin suoritus. Syke oli kohonneena vielä tovin aikaa huoneseikkailun jälkeen. Pakohuone on paitsi pakoa huoneesta, niin myös pakoa todellisuudesta. Tunnin aikana en nimittäin miettinyt yhtään mitään muuta, kuin edessä olevia tehtäviä ja arvoituksia. Carpe diem ja niin edelleen.

Puheenaiheet Ystävät ja perhe Mieli Ajattelin tänään