Viime viikonloppuna tein virheen. Viestittelin ystäväni kanssa, joka oli kipeänä. Hän kertoi olleensa enemmän ja vähemmän flunssainen jo useamman viikon ajan. Tässä kohtaa minun olisi pitänyt pysäyttää mieleni, laittaa se pauselle ja jatkaa tavallisia askareita. En tehnyt niin vaan mietin, että olenpas minä itse pysynyt pitkään terveenä.

Boom! Kuin taikaiskusta seuraavana iltana kurkkuani karhensi ja olo oli jotenkin huonovointinen. Sinnittelin kuitenkin. Kävin jopa salilla, mutta tein vain kevyen keskivartalotreenin. Nyt, viisi päivää myöhemmin, olo on tukkoinen ja kolottava. Ääni on maassa, nenä valuu (ei kirjaimellisesti) ja yskittää. Olen yrittänyt taistella vastaan mm. yliannostuksella sinkkiä, särkylääkkeitä ja suolavesikurlausta. Ei auta. On pidettävä taukoa liikunnasta ja levättävä.

Tämä käy psyykkeen päälle. Olenhan ollut ihan hilkun päässä lantionnostoennätyksestäni. Olen syönyt terveellisesti ja muutenkin pysynyt ruodussa. Nyt haluaisin vain nukkua 15 tunnin yöunia, syödä sipsiä ja suklaata ja istua sohvalla. Onneksi tulee joulu, jolloin tällaisessa käyttäytymisessä ei ole mitään kummallista. Täytyy vain toppuutella omaa mieltä. Minulla on koko ensi vuosi aikaa olla hyvässä kunnossa. Urheilla ja tehdä ennätyksiä. Syödä kaiken maailman terveysravinteita ja uskoa niiden elämää muuttavaan voimaan (kiitos raakakaakaorouhe!!). Nyt täytyy pitää vähän paussia ja ladata akkuja. Uskallan sanoa, että olen sen ansainnut.