Urku auki

Loppukirissä on jotain maagista. Se hetki, kun voimat eivät enää riitä ja sitten ne riittävätkin. Rytmin vaihdos. Kasvoilla näkyvä tuska, joka jollain tavalla voitetaan. Se ratkaiseva rutistus, joka vie vastustajan edelle. Askelten päättäväisyys. Silmistä kuvastuva pohjaton voitontahto.

Eilen todistin monta mieleenpainuvaa loppukiriä. Miesten 5000 metrin loppukilpailu tuntui ennakkoon Norjan ja Etiopian taistolta. Sitä se ei lopulta ollut, sillä Norja ja Ingebrigtsenin veljekset hävisivät selvästi. Sen tiesi jo siinä vaiheessa, kun Henrik jäi jälkeen.

Naisten 800 metrin loppukilpailussa Ugandan Halimah Nakaayi löysi ylimääräisen vaihteen loppukaarteessa. Sen näki kirin alkaessa, ettei muiden vauhti vain riitä. Naisten 3000 metrin esteissä taas ei ollut tarvetta varsinaiselle kirille, koska Kenian Beatrice Chepkoechin vauhti pysyi ylivoimaisena koko juoksun ajan. Tavallaan tylsä kilpailu, mutta ylivoimaa ei voi kuin ihmetellä ja kunnioittaa.

Kunnon kiriä katsoessa kotikatsomossakaan ei voi istua paikallaan. On pakko nousta seisomaan. Melkein elehtiä, kuin juosten, itsekin. Miten ne sen tekevät. Saavat jotain irti, kun kaikki on jo annettu. Laittavat uuden vaihteen silmään, vaikka bensa (tai dieseli) on jo periaatteessa loppu. Siinä hetkessä en halua pohtia sen tarkemmin dopingia tai muita vilunkipelejä. Haluan vain nauttia siitä, kun ihminen ylittää omat rajansa ja antaa kaikkensa.

Puheenaiheet Ajattelin tänään Uutiset ja yhteiskunta

Äärirajoille

Yleisurheilun MM-kisat alkoivat Qatarin Dohassa perjantaina. Kisoja ja kisojen ympärillä vellovaa keskustelua seuratessa ei voi olla ihmettelemästä maailman menoa. Yleisurheilukilpailut on myönnetty maahan, joka polkee ihmisoikeuksia ja jossa ei oikeastaan voi ilmaston puolesta edes urheilla ulkona tähän aikaan vuodesta. Ratkaisuna tähän on yöaikaan pidettävät maratoonit ja kävelyt sekä koko stadionin kentän ja radan kattava ilmastointi. Ilmastonmuutosta ihan käytännön tasolla.

Myös jalkapallon MM-kisat pelataan Qatarissa 3 vuoden kuluttua. Siirtotyöläisiä on kuollut stadionien rakennustöissä ties kuinka monta sataa. Oletko kuullut Qatarin maajoukkuejalkapallosta? En minäkään. Ja niin, kisat pelataan marras-joulukuussa, koska kesällä on liian kuuma.

Joku tässä nyt mättää. Tuntuu että IAAF ja FIFA pelaavat ihan omilla säännöillään. Fair play on ihan ok juttu kentällä, mutta sen ulkopuolella ei tarvitse välittää moraalista tai edes loogisesta ajattelusta. Se kuka tarjoaa eniten, voittaa.

En katsonut eilistä kävelyn 50km kisaa livenä. Ennakkoon mietin ihan oikeasti, että voisiko joku kuolla kisan aikana. Näin ei onneksi käynyt, mutta olosuhteet antoivat sille kyllä kaikki mahdollisuudet. Kotikatsomossa kylmää, kun näkee autioilla kaduilla pientä ympyrää kiertävät hikiset ja tuskaiset kilpailijat. Vaikka urheilijoiltakin voisi toivoa  kannanottoja, ymmärrän hyvin että siellä kilpaillaan missä kilpailut ovat. Heillä on eniten menetettävää, sillä MM-kisat ovat vuoden tärkein tapahtuma. Siinä voi olla kiinni oma elanto ja kunnia. En toisaalta tiedä vaikuttaisiko katsojienkaan boikotti kisoihin sen enempää, sillä nytkin stadion tuntuu ammottavan tyhjyyttään. Nämä kisat ovat huonoa mainosta yleisurheilulle, mutta todistavat kiistatta sen, että urheilun maailmaa hallitsee korruptio ja moraalinen rappio. Hävettävää hommaa. Olen puhunut.

Puheenaiheet Ajattelin tänään Uutiset ja yhteiskunta