Takana on 6 kierrosta Valioliigaa: IRL ja fantasiaa. Kaikenlaiset tuntemukset ovat risteilleet mielessäni.

• Luon henkilökohtaisia suhteita jalkapalloilijoihin. Joku pelaaja (esim. Mount) nyt vaan on kiva. Kivoista ei halua luopua. Tyhmät saavat mennä.
• Ikuinen epäilys ja epävarmuus. Aina ennen jokaista kierrosta. Onko valinnat typeriä tai pahinta kaikista: noloja (tämä ei muutu koskaan).
• Pakko-oireet. Onhan joukkue varmasti se minkä valitsin. Onhan kapteeni edelleen se, kenet haluan. Loppujen lopuksi siunaukseksi koituneesta kierros 5 Pukin kapteenivalinnasta lähtien olen ollut pakkomielteinen tarkastaja. En luota itseeni enkä FPL-sovellukseen. Kehen tässä maailmassa enää edes oikeasti voi luottaa?!
• Tuttavallisuus ja mielenvikaisuus. ”Silloin, kun omistin Tammyn.” ”Cesar on sen minulle velkaa.” ”Se ei ikinä silloin tee maaleja, kun olen valinnut hänet kapteeniksi.” Olen virallisesti astunut jonkin rajan ylitse ja rakastan sitä.
• Ylimielisyys. Nousin viime kierroksella monta sijaa veljeni pikkuliigassa. Tuuletin ja iloitsin. Tunsin ylpeyttä. ”Nyt ne näkevät”. Kierroksia on 38. Nyt ollaan viikolla 6. Jäitä hattuun nainen!