Yli esteiden

Tai tarkemmin sanottuna yli aitojen. Yleisurheilun Kalevan Kisat alkoivat torstaina ja eilen käytiin ehkä kisojen ennakkoon mielenkiintoisin kilpailu: Naisten 100m aidat. Suomella on poikkeuksellisen kova kolmikko kyseiseen lajiin. Aiempina vuosinakin loistanut Nooralotta Nezri, urheilu-uransa jo kertaalleen lopettanut sometähti Annimari Korte ja nuori Reetta Hurske ovat nostaneet aitahuuman huippuunsa. Hurske veti pisimmän korren Lappeenrannassa voittaen uransa ensimmäisen Suomen mestaruuden

Hiukan harmittaa, ettei tänä vuonna ole yleisurheilun EM-kisoja. Suomella olisi saumaa mitaliin, jopa useampaan. Yhtä kaikki, Dohassa kisataan MM-mitaleista syyskuun lopussa ja tunnelma on odottava. Jo finaaliin pääsy olisi saavutus, mutta nyt siihen saattaa olla ihan realistiset mahdollisuudet, jos kaikki menee nappiin ja juoksijat pysyvät terveinä.

Erityisesti Korten tarina koskettaa minua. Olenhan aiemminkin maininnut siitä, kuinka olisi upeaa aloittaa joku uusi laji vielä näin ”vanhoilla päivillä”. 100m aitoja ei toki voi valita, jos ei ole koskaan pikamatkoja treenannut, mutta ymmärtänette vertauksen vaikka se vähän ontuukin. Korten ura oli jo kertaalleen ohi sairastumisten ja loukkaantumisten vuoksi. Nyt Kortella on Suomen ennätysaika ja kaikki mahdollisuudet tehdä jotain huikeaa. Ensi vuoden Olympiapaikkakin on hankittuna.

Kritiikkiä kuulee usein Korten ulkonäöstä ja somepresenssistä. Totta on, että kun näin kuvan hänestä uran alkuvaiheilta, en ollut tunnistaa henkilöä. Toisaalta jokaisella on oikeus tehdä ulkonäölleen juuri niin kun haluaa. Instagramjulkisuus ja muut sponsorisopimukset taas osoittavat älykkyyttä ja ajan hengen lukemista. Kyllä yleisurheilija saa näkyä ja kuulua myös sosiaalisen median puolella. Se saattaisi olla jopa suotavaa. Jostain syystä nimittäin tuntuu, että yleisurheilu on jämähtänyt eräälaiseksi maakuntien Suomen historiajäänteeksi, jossa haaveillaan kunnon keihäsmiehistä ja kaivataan Lasse Viréniä.

Kalevan kisat jatkuvat muun muassa 3000m esteillä ja huomenna miesten keihäällä. Eilinen 1500m, joka on lempimatkani, meni ohi epähuomiossa. Tänään yritän päästä television ääreen. Toivotaan, että siellä on mahdollisimman paljon uusia tuoreita urheilijoita tekemässä hienoja tuloksia. On aika palauttaa suomalainen yleisurheilu nykyaikaan.

 

Puheenaiheet Liikunta Ajattelin tänään Uutiset ja yhteiskunta

Mind over matter

Kesälomani on tältä vuodelta vietetty. Viimeiset päivät sain nauttia maaseudun rauhasta isäni kotipaikkakunnalla. Kyseessä on vanha maalaistalo, jossa olen viettänyt kaikki lapsuuden kesäni. Sen henkeen kuuluu perinteisten asioiden tekeminen ja seuraaminen. Tällaisia ovat esimerkiksi kortin peluu, nurmikon leikkaaminen, makkaran grillaus ja syönti sekä urheilun seuraaminen televisiosta.

Urheiluohjelmien valikoima oli suppea, mutta kyllä sieltä onneksi jotain löytyi. Oli Lasse Virén dokumenttia ja Urheilu-Suomi-sarjan keihäänheittojakso. Kummatkin liittyvät oikeastaan samaan asiaan: urheiluperinteisiin, suomalaisuuteen ja siihen, kun henkinen kantti ylittää fyysiset rajat. Tahdonvoima, joka vie vaikka läpi harmaan kiven. Kipinä, joka löytyy sillä viimeisellä ratkaisevalla hetkellä. Tätä näkee paljon elokuvissa ja televisiosarjoissa. Joskus harvoin myös oikeassa elämässä. Tämä on se hetki, jonka aina kuvittelen mielessäni, kun omalla jolkottelulenkillä ajattelen juoksevani olympiafinaalin viimeisiä metrejä. Se ylimääräinen puristus, kun kaikki on jo annettu. Se jokin, jonka haaveilee löytyvän suomalaiselta urheilijalta ratkaisevalla hetkellä. Jyvät erottuvat akanoista.

Erityisen ikävä tätä tunnetta tuli, kun katsoin aiemmin mainittuja dokumenttia ja sarjaa. Varsinkin pidemmät juoksumatkat ja suomalaisille niin rakas keihäänheitto ovat kokeneet inflaation viime vuosina. Yleisurheilussa tuntuu siltä, että kärki on karannut jonnekin ulottumattomiin. Syitä siihen on toki monia (DOPING!), mutta kyllä joku osanen varmaan on myös korvien välissä.

Yleisurheilun MM-kisoihin on kaksi kuukautta aikaa. Ne järjestetään Qatarin Dohassa syyskuun ja lokakuun vaihteessa. Jos jotain voi toivoa, niin omia ennätyksiä ja sitä, että kaikki mahdollinen annettava jäisi kentälle suorituksen jälkeen. Ettei tarvitse jossitella tai selittää myöhemmin. Tätä toivon paitsi hartaana penkkiurheilijana, niin myös urheilijoiden itsensä vuoksi. Suokaa meille ja itsellenne unohtumattomia elämyksiä! Antakaa meille hetkiä, joita muistella myöhemmin kiikkustuolissa.

Hyvinvointi Mieli Ajattelin tänään