Persoona trainer

Olemme alkaneet käydä työkaverini kanssa töiden jälkeen jumppaamassa. Minä suunnittelen ja vedän treenit, hän tekee mitä käsketään. En ole ikinä ollut mikään liikunnanohjaajatyyppi, mutta pidän treenin suunnittelusta. En ikinä mene salille ilman ajatusta siitä, mitä tulen tekemään. Jos näin sattuu käymään, ei treenistäkään tule mitään.

Työkaverini on erinäisten syiden vuoksi ollut pidemmän aikaa harrastamasta liikuntaa. Ensimmäiset jumppakerrat olivat tuskaa. En itsekään halunnut välttämättä antaa kaikkea kyykyissä ja punnerruksissa, kun toinen tunsi hapotusta jo ensimmäisten toistojen aikana. On ollut kiva huomata, kuinka hyvin pieni, mutta silti ihan oikea, liikuntakärpänen on purrut häneenkin.

Aloin miettimään kuinka kaipaisin personal traineria itselleni myös muihin kuin saliolosuhteisiin. Töissä olisi kiva jos joku kuiskisi kivoja asioita korvaan ja tsemppaisi silloin, kun tuntuu etten tiedä mitään. Huutaisi ”Havuja perkele”, kun kiidän palaveriin. Vapaalla olisi joku, joka valaisi uskoa omiin tuntemuksiin ja päätöksiin. Haastaisi irrottelemaan useammin ja kurkottamaan kohti hullujakin unelmia. Kun ajatukset herpaantuvat itsesääliin ja epäuskoon, tämä persoona traineri sanoisi rauhallisesti: sä olet ihan hyvä juuri tuollaisena kuin oot. Ehkäpä tässä täytyy alkaa saliharjoittelun lisäksi treenaamaan myös omaa, sisäistä puhetta. Sä pystyt siihen!