Pöytä on katettu

Noin vuosi sitten täällä blogin puolella ja muuallakin syötiin valkoista höttöä. Nimittäin ranskanleipää. Suomi voitti sensaatiomaisessa harjoitusmaaottelussa Ranskan kotikentällään 2-0. Silloin kuulin mussutusta siitä, kuinka kyseessä oli peli ilman panoksia ja jossa toisella osapuolella oli B-luokan miehistö kentällä. Tämä oli varmasti totta. Tänään asetelmat ovat osin samankaltaiset.

Ollaan Helsingissä, hyytävässä marraskuussa. Asteet ovat varmasti klo 21.45 jos eivät pakkasen puolella niin ainakin lähellä nollaa. Uskallan sanoa, että Huuhkajat huolehtivat silti kaikkien lämpötilan noususta ja ylläpidosta. Suomella on nimittäin voitolla mahdollisuus päästä ensimmäistä kertaa ikinä MM-karsintojen jatkopeleihin. Kaikki ehkä muistavat tai sitten ovat halunneet unohtaa, että edellinen läheltä piti tilanne oli vuonna 1997 Unkaria vastaan. Silloin pallo ei niin sanotusti pomppinut meille ja loppu on historiaa ja Teuvo Moilasen takapuolta. Nyt on eri aika, eri pelaajat ja tuskattomammat muistot.

Suomi olisi hyvin ja helposti voinut kompastua jo lauantaina Bosnia-Hertsegovinaan. Ville Kuusinen oli juuri ehtinyt julistaa kuinka ”ottelu on täysin Suomen hallinnassa” ja sitten Raitala ottikin punaisen kortin. En halua syyllistää tai parjata ketään, mutta kieltämättä mietin silloin kotisohvalla, että olisiko juuri sen liu´un voinut jättää tekemättä. Että miksi te nyt tieten tahtoen sabotoitte itsenne. Nooh. Tuo punainen kortti teki vierasvoitosta jopa piirun verran upeampaa. Että kaikesta huolimatta saimme kolme pistettä ja maaleja tekivät nyt muutkin kuin Pukki. Oli sen vaan hienoa. Rivekin tuuletti ja minä liikutuin.

Tänään on vastassa lohkovoiton ja MM-kisapaikan jo varmistanut tyytyväinen Ranska. Ranskalla ei ole panoksia ja suurimmat nimimiehetkin luultavimmin lepäävät penkillä. Emme voi toki tuudittautua siihen, ettei Ranska tahtoisi voittaa. Rehellisyyden nimissä on myös todettava, että heidän B-miehistönsäkin on aika timanttisen kova. Voitto täytyy tänään ottaa pelaamalla parhaalla mahdollisella tavalla ja omilla vahvuuksillaan. Robert Ivanov ja Sauli Väisänen tuntuvat nyt valloittaneen toivottavasti pysyvästi Suomen topparipaikat ja he nostavat omalla tekemisellään myös muiden tasoa. Glen Kamara oli liekeissä lauantaina ja samaa paloa ja Valioliiganäyttöjä toivotaan myös tiistaille. Jos Lukas Hradecký toivoi itse, että ”kaikki pääsevät kuselle” niin itse taas henkilökohtaisesti toivon, että hän liimaa näppeihinsä jokaisen Ranskan laukauksen ja myös suomalaisten, jos sellaisia vahingossa omaa maalia kohti tulee. Nyt on aika ottaa taas uusi askel eteenpäin jonnekin, jossa emme ole aiemmin kulkeneet.

P.S. Ai niin: aiempaa ranskanleipää muistellen olin alkuun nimeämässä tämän kirjoituksen pakastecroissantiksi. Sitten tajusin, että sille on olemassa ihan suomalainen nimi: voisarvi. Tai kroissantti. Joten arvon ranskalaiset, excusez-moi, mutta tänne on nyt turha tulla isottelemaan. Kyllä meilläkin osataan. Nyt on aika panna haisemaan.