Rakas Neymar!

Olen todella iloinen, että Brasilia voitti Costa Rican. Erityisen iloiseksi minut teki se, että sinä onnistuit maalinteossa. Takanasi on pitkä kuntoutuminen jalkapöydän murtuman jälkeen. On upeaa, että olet palannut huipulle ja pääsit maalin makuun.

Et saa nyt käsittää väärin sitä, mitä sanon.  En halua missään nimessä loukata tunteitasi. Olen seurannut jalkapalloa pitkään ja huomannut, että pelin voittaa useimmiten se joukkue, joka pelaa tilanteet loppuun saakka. Filmaamisella ei päästä haluttuun lopputulemaan. Erityisesti tässä turnauksessa sille ei ole sijaa, koska kaikki tilanteet voidaan tarkistaa videolta.  Pelaamalla olisit voinut tehdä maalin jo aiemmin. Muista, sanon tämän rakkaudella: filmaamisesi näytti itseasiassa hidastettuna aika tyhmältä. Kaaduit ihan liian helposti ja teatraalisesti. Olisit voinut pelata tilanteen loppuun sen sijaan, että lähdit näyttelemään.

Pelin jälkeen olit syystäkin tunteellinen. Koko joukkue on taitanut tehdä taas tästä turnauksesta ihan liian vakavan jutun. Älkää turhaan muistelko neljän vuoden takaisia aikoja ja suuria odotuksia. Mennyt on mennyttä ja nyt on menossa ihan uudet kisat. Se on kuitenkin vain jalkapalloa. Muista, että pelaamisen pitäisi olla pääosin mukavaa hommaa. Teillä on niin hyvä joukkue, että pystytte ihan mihin vaan, kunhan ette sorru yliyrittämiseen ja yliesittämiseen. Odotan innolla seuraavia voittoja ja maaleja.

Kesäterkuin,

Yksi Brassi-fani Suomesta

Juhannus sujui ruoan ja jalkapallon merkeissä. Päällimmäisenä ajatuksena on tosiaan tuo Brasilian outo nysvääminen, joka henkilöityy Neymariin. Pelaamalla olisivat jo voittaneet matsin. Kaikki se pään pudistelu ja pallon hakkaaminen osoittavat vain henkistä heikkoutta ja turhautumista. Ei ole hyvä merkki, jos sitä ilmenee jo alkulohkon toisessa pelissä. Jatkossa toivon ja odotan enemmän.

Englanti ja Belgia ovat vakuuttaneet. Toki vastukset ovat olleet kevyitä välipaloja, mutta silti. On tässä vaan joillakin kone yskinyt pienempiäkin vastustajia kohdatessa.

Saksa. En ole fani. Juhannuksena jouduin kuitenkin tilanteeseen, jossa katsoin ottelua fanaattisen suomalaisen Saksa-fanin sekä ihan oikean saksalaisen kanssa. Ei siinä voinut kauheasti Ruotsia kannattaa. Ja tiedättekö mitä. Ottelun loppuratkaisu oli niin kylmäävä, jäätävä, upea ja ihokarvoja nostattava, ettei sille voinut muuta kuin antautua. Ihan järkyttävän upea maali niin vaikeaa paikkaan. Nostaisin hattua, jos sellainen nyt olisi päässä. Tyydyn vain kumartamaan. Upea vääntö ja voitto.