Rakkaat ruotsalaiset
Ensi viikolla tulee kuluneeksi 25 vuotta Suomen miesten ensimmäisestä jääkiekon maailmanmestaruudesta. Olin tuolloin hiukan yli kymmenen vuotias eikä tarkkoja muistoja peleistä paljon enää ole. Muistan alkulohkon pelin Yhdysvaltoja vastaan, jossa oltiin 3-0-tappiolla. Oli sunnuntai (ainakin muistoissani) ja meillä oli vieraita. Kävin tasaisin väliajoin raportoimassa pelin tilannetta keittiöön, jossa vanhempani ja tuttavapariskunta oli. Kun Suomi lopulta kiri 3-3-tasapeliin, olin haltioissani. En tiennyt, että sellainen on mahdollista.
Finaalimuistot ovat nykyään mielessäni sekaisin kaikkien myöhempinä vuosina näytettyjen uutispätkien ja videotallenteiden kanssa. Muistan sen ilon ja onnen. Ville Peltonen oli ollut kisojen aikaan oma suosikkini (=söpö) ja kun hän teki finaalissa maaleja, se tuntui niin oikealta. Söpö ja osaa vielä pelata. Ah <3! Muistan aikuisten miesten pukukoppijuhlinnan ja huuman. Sitten telkkari laitettiin kiinni ja mentiin nukkumaan. Olin onnellinen.
Se mitä en tiennyt oli, että Ruotsi lahjoitti Suomelle Sergelin torin käyttöönsä. Se oli alunperin varattu ruotsalaisten omia MM-juhlia varten. Lisäksi mestaruuden kunniaksi teetetyt kultaiset kypärät annettiin suomalaisille. Miten uskomattoman hieno ele! En tiedä olisiko meistä suomalaisista tuollaiseen, sillä olemme usein itsekkäitä ja kaunaisia (puhun nyt lähinnä itsestäni). Joku ymmärsi, että kyseessä on omaa pettymystä suurempi urheilun juhla. Suomalaisille mestaruus oli tuossa vaiheessa täysin ainutlaatuista ja ennenkuulumatonta. Ensimmäisen mestaruuden legendaan liittyy juurikin se asia, että voitto tuli naapurin maalla sitä vihatuinta ja samalla rakkainta vihollista vastaan. Tieto siitä, että ruotsalaiset omalta osaltaan kantoivat oman kortensa meidän kansalliseen juhlaan koskettaa syvältä. Tack för alla!
P.S. Ruotsalaisten lahjoittamista kultakypäristä vielä: mietittekö koskaan, että minne ne kaikki vuosien varrella teetetyt jääkiekon mestaruuslippikset ovat joutuneet. Niitähän ei voi oikein lahjoittaa eteenpäin, koska niissä on usein joku kansallinen symboli tai maan nimi. Mahtaa olla surullinen varasto se, jossa ne kaikki lippalakit lepäävät. RIP 1992-, 1994-, 1998-, 1999-, 2001-, 2007-, 2014- ja 2016-mestaruuslippikset!