Sattuu ja tapahtuu

Saksan pelit on pelattu. Mieleni palaa väkisin Helsingin Sanomien kisaliitteen artikkeliin, jossa pohdittiin ennen kisoja voiko kukaan pysäyttää Saksaa. Meksiko ja Etelä-Korea voivat. Ihan älytöntä. Hallitsevan mestarin tippuminen lohkovaiheessa ei ole ennenkuulumatonta, mutta Saksan kohdalla sitä ei olisi odottanut. Saksalta odotti mestaruuden uusintaa. Dynastian jatkoa. Kurssin piti jo olla käännetty juhannuksen viime hetken Ruotsi-voitolla, mutta se ei silti riittänyt.

Ketä tästä voi syyttää. Valmentaja Joachim ”Jogi” Löw on varmaan se selkein syntipukki. Ihminen, joka luuli voivansa uusia täysin identtisesti neljän vuoden takaisen reseptin ilman sen suurempia muutoksia. Leipominen tai jalkapallo ei nyt vaan mene niin. Paljon on nuristu tiettyjen pelaajien (Sané) rannalle jättämisestä, mutta itse en usko tämän kaatuneen pelkästään pelaajavalintoihin. Joku henki joukkueesta oli poissa ja siihen se homma kaatui.

Jännitin eilen keltainen paita päällä Brasilian peliä. Selostamossa hehkutettiin Brasilian otteita ja muutenkin tuntuu, että odotukset ovat korkealla. Itsekin toivon ja janoan sitä kaikista kauneinta palkintoa. En sitten tiedä katsonko kaikkea sellainen ”pahin mahdollinen skenaario”-fanin silmin, mutta itse näen myös uhkakuvia ilmassa. Peli on ajoittain väkinäistä. Edelleen se pyörii liikaa Neymarin ympärillä. Neymarilla taas on haasteita tasapainon hallinnan kanssa eikä hän pysy kentällä pystyssä. Lohduttavaa on kuitenkin se, että maaleja osaavat tehdä myös muut.

Kisat ovat puolivälissä ja huomenna on pelitön päivä. Tuntuu vähän tylsältä. Töissä joku jo ehdotti, että minulle täytyy tehdä interventio. En tiedä siitä, mutta rakastan tällaista kisahuumaa. Uppoutumista peleihin ja pelaajiin, Ylen kisapähkinöihin ja avausmaaliveikkauksiin (missä on kisapallo tai Zabivaka-maskotti?). Viikonloppuna alkavat ratkaisupelit ja sitten homma on kerrasta poikki. Niin julmaa ja hienoa samalla kertaa. Erityistä kannustusta lupaan Englannille, Tanskalle, Ruotsille ja tietysti Brasilialle. Sitä toivon, etteivät pelit ratkea tuomarityöskentelyyn tai yksittäisten pelaajien virheisiin. Enemmän huikeita maaleja, onnistumisia ja palavaa joukkuehenkeä viimeiseen saakka.