Sinivalkoisten lasien läpi

Tämä teksti tulee vuorokauden myöhässä. Eilen olin kiireinen, koska join glögiä ja söin perunasalaattia. Hyvää myöhästynyttä itsenäisyyspäivää meille kaikille!

Tiedän olevani suomalainen penkkiurheilija, kun

• joulukuusi ei ole ikinä pelkkä joulukuusi minulle.
• numeroyhdistelmä 5-6 aiheuttaa aina pienimuotoisia kauhun ja ahdistuksen väristyksiä.
• havuja-sana yhdistyy automaattisesti kirosanaan.
• torille ei mennä vihannesostoksille, vaan juhlimaan.
• rakastan rehellisyyttä.
• tasapelikin voidaan nimetä ihmeeksi (vrt. Gijonin ihme).
• mietin grillatessa aina Jutia.
• kohtalokas kiekonmenetys tarkoittaa aina pienimuotoista maailmanloppua.
• sekunnin sadasosa on pitkä aika.
• kaatumisen jälkeenkin uskon voittoon.
• Janne Niinimaan nimen mainitseminen saa Status Quon In the Army-kappaleen soimaan päässäni.
• minun verorahoillani on ihan ok, lähettää nuoria urheilijoita kisoihin kokemusta hakemaan.
• ymmärrän ja puhun sujuvasti kaikenlaista rallienglantia.
• uskon Antti Ruuskasen tekevän vielä paluun.
• uskon Jari Litmasen tekevän vielä paluun (no ei nyt sentään).
• mikään etumatka ei ole koskaan riittävästi siihen, että urheilukilpailun lopun voisi ottaa rauhallisesti ja nauttia.
• en voi ajatella Mika Saukkosta ilman oranssia takkia.
• alan hikoilla, jos hiihtäjä ei ota katkenneen sauvan tilalle ehjää vastaan ladun reunalta.
• saan (suurta) tyydytystä Ruotsin tappioista (Tommy Salo).
• teen parhaani ja katson mihin se riittää.