Suami!!!

Leijonat kohtaa Tshekin tänään illalla jääkiekon MM-kisojen puolivälierissä. Tunnelma on odottavainen. Monilta osin tämä tuntuu toisinnolta kahden vuoden takaisista voitokkaista kisoista. Silloinkin oltiin liikkeellä ns. nimien valossa heikommalla joukkueella. Silloinkin koimme alkulohkossa tappion, itseasiassa kaksikin. Ajatus oli ennakkoon, ettei tästä nyt mitään tule. Sitten Mörkö löi sisään ja niin edelleen. Tuntuu kuin kaikki se olisi tapahtunut edellisessä elämässä.

Tänään edessä on erilainen taisto. Suomi sijoittui omassa lohkossaan toiseksi, joten vastaan asettuu Tsekki. Ennakkoon Suomelle povataan voittoa, mikä usein jo yksistään on voinut vaikuttaa tappion mahdollisuuteen (vrt. Kazakstan-peli näissä kisoissa). Suomi ei tunnetusti ole hyvä ennakkosuosikkina oli laji mikä tahansa. ja erityisesti jääkiekossa se saattaa usein ennustaa nihkeää ottelua. Toisaalta Jukka ”Nallekarhu!” Jalonen ja kumppanit ovat jo moneen otteeseen osoittaneet nämä ennakko-oletukset vääriksi. Kyseessä on uusi sukupolvi, jolla ei ole samanlaisia traumoja kuin edeltäjillään. He uskaltavat voittaa ja eivätkä pelkästään yritä välttää tappiota.

Tänään illalla, kun istun sohvalle ottelua seuraamaan, asetan itselleni seuraavat haasteet.

• Jos vastustaja tekee maalin, vältän ajatuksia siitä, että näin meille nyt taas käy.
• Pidän äänet päällä koko pelin ajan sekä pyrin katsomaan kaiken suoraan televisiosta (vrt. sormien välistä tai peilin kautta heijastuksena ilman ääniä).
• Uskon Suomen voittoon viimeiseen saakka, kävi miten kävi.