#vaintalvijutut

Lunta on. Ihan saatanasti. Mutta se ei riitä minulle. Lähden paikkaan, jossa on vielä enemmän lunta. Viikonlopuksi vain enkä edes kovin pohjoiseen, mutta silti. Reissulla on tarkoitus juhlistaa siskoni synttäreitä (Yllätys!!), mutta siellä on myös mahdollisuus talviurheiluun. Siihen liittyy vain yksi ongelma. En osaa.

Tarjolla olisi rinteitä ja hiihtolatuja. Olisi ihanaa hallita esimerkiksi lumilautailu tai laskettelu. Lautaillut olen kerran. Muistaakseni avauduin siitä tapahtumasta joskus postauksessa, joka käsitteli epäonnisia urheilukokeiluja. Sanomattakin selvää, että se ei sujunut hyvin. Se meni niin huonosti, etten halua testata sitä enää koskaan. Hiihtää voisin, mutta sekin tuntuu jotenkin vaivalloiselta. Pitää päästä autolla jonnekin vuokraamoon. Pitää vuokrata sukset ja monot ja sauvat. Tässä kohtaa on jo varmasti hiki. Sitten pitää päästä ladulle ja toivoa, ettei vastaan tule mäkeä. Siellä minne olen menossa, on tuskin kovin tasaista maastoa. Jos tulee pidempi lasku, saatan viettää ensi viikon saikulla.

Ainut varteenotettava vaihtoehto on lumikenkäily eikä se edes ole oikea urheilulaji. Tuntuu jotenkin lällyltä ja tylsältä. Mutta pääasia kai on, että liikkuu ja nauttii ulkoilmasta ja maisemista. Juoksemista en ole näillä keleillä edes harkinnut. Kun askeleeni tuntuvat raskaalta jo ihan kuivaa asfalttia vasten, niin jalat ovat liisterissä lumisohjossa tarpoessa. En kuitenkaan halua valittaa (vaikka vähän valitankin). Lumi ja talvi ovat ihania asioita. Nauttikaamme niistä, kun kerran siihen pystymme.