Väsymyksestä

Vanhuus ei tule yksin. Se tulee mitä suurimmissa määrin lisääntyneen unen tarpeen muodossa. Minä nimittäin rakastan nukkumista. Rakastan sitä, kun saa aamulla kääntää kylkeä ja jatkaa unia. Rakastan illalla peiton alle käpertymistä, kun tietää että on monta tuntia aikaa nukkua. Päiväunet ovat yksi parhaista keksinnöistä ikinä. Joululahjaksi sain muotoillun tyynyn. Se oli erittäin toivottu ja osuva lahja. Samalla mietin, että kulkuni kohti puolen vuosisadan päässä häämöttäviä eläkevuosia on alkanut.

Urheilun seuraamisen kannalta väsymys aiheuttaa ikäviä haasteita. Valvominen ei vain onnistu. Olen usein täpinöissäni ennakkoon päivän aikana. ”Illalla tulee hyvä peli!” En melkein jaksa odottaa. Ja sitten. 10-15 minuuttia pelin aloituksesta ja silmät alkavat lupsumaan kiinni. En vain pysty pitämään niitä auki.

Olen kuitenkin sinnikäs. Pysyttelen sohvalla, vaikka väkisin. Kuuntelen matsia silmät kiinni. Eläydyn mukaan, vaikka olen puolivalvetilassa. Hätkähdän hereille, kun tulee maali tai läheltä piti-tilanne. Havahdun kuolaposkessa ensimmäisen puoliajan jälkeen ja kömmin nukkumaan. Aamulla kaduttaa, etten katsonut kokonaan peliä, jota lehdissä kutsutaan klassikoksi.

Vetoan kaikkien iltaunisten, henkisten sekä oikeiden penkkiurheilua rakastavien vanhusten puolesta. Olisiko Mestarien liigan pelejä mahdollista aloittaa tuntia aikaisemmin? Is it possible to start the Champions league games an hour earlier please? Vetoomus ei koske pelkästään jalkapalloa, mutta jostain täytyy aloittaa. Tarvitsen uneni, mutta janoan myös katsomokokemuksia. Nimimerkillä 8h yöunet ois kiva.