Ylilyöntejä ja ristiriitaisia tuntemuksia

Eilen oli hektinen ilta. Kanada-Suomi-peli alkoi yhdeksän jälkeen. Kello kymmeneltä taas Euroviisut, joihin suhtaudun myös (huumorisävytteisesti) intohimolla. Viritin katsomon pöydän päätyyn. Isolla ruudulla meni jääkiekkopeli, jota myös talouden toinen asukki seurasi. Omalla ruudulla ja kuulokkeissa pyöri viisuhuuma. Kätevää.

Tänään kerroin ylpeänä kisakatsomosta muille. Sain pikkusiskolta ja -veljeltä palautetta, että homma on mennyt överiksi. Että jotain rajaa. En välitä. Tykkään vetää övereitä tyhmistä asioista ja innostua oikein kunnolla. Tämä voi olla jopa vähän noloa, mutta minua ei kiinnosta se. Ylitän näitä rajoja ylpeästi.

Sitten itse asiaan. Suomi voitti Kanadan 1-5. Ehdin jo aiemmin ajatella ihan pikkaisen aikaa pahinta. Sitä, että Suomi taipuu taas henkisellä puolella ja pelit alkavat yskimään. Nyt ei käynyt niin. Olin jopa vähän yllättynyt Suomen voitosta. Nyt tekee taas hiljalleen mieli alkaa varailla toria juhlia varten. Sitten luin jonkun analyysin ja vaivuin uudelleen epätoivon laaksoon. Kanada ei kuulemma edes yrittänyt voittaa ja ettei kyseisellä pelillä edes oikeasti ole väliä. Kanada on edelleen mestaruussuosikki ja Suomella silti paljon parannettavaa.

Tässä ollaan nyt taas sen saman asian ytimessä, josta jo aiemmin joskus kirjoitin. Mennäänkö pelon vai ilon kautta eteenpäin. Toki urheilutoimittajat joutuvat analysoimaan tapahtumia tarkemmin ja kriittisemmin, kuin me tavalliset television katsojat. Jotenkin toivoisin kuitenkin jotain balanssia tähän touhuun. Jos Suomi olisi hävinnyt, asiat olisivat olleet huonosti. Nyt tuntui, että vaikka voitettiin (huomioi me-muoto), niin silti mikään ei ole hyvin.

Peli olisi varmasti ollut erilainen, jos kyseessä olisi ollut vaikkapa välierä. Tällä ottelulla oli kuitenkin Suomelle ihan oikea ja tärkeäkin merkitys lohkosijoitusten ja sitä kautta jatkopelien kannalta. Pidin myös siitä, että Eeli Tolvanen pääsi heti pisteiden makuun. Välillä sitä aina miettii, että onko tuossa kisapassiruletissa mitään järkeä. Rahdataan jotain jet lagista kärsivää pelaajaa toiselta puolelta maailmaa paria peliä varten mukaan. Pelaaja, joka on ollut joukkueen mukana kaikki esiturnaukset ja sinnikkäästi odottanut mahdollisuuttaan, lähetetään kotiin. No, parhaat pelaa ja nyt siinä oli järkeä. Yhtä kaikki, alkusarjan pelejä on jäljellä vielä 2 ja sitten tiedetään mitä nurkan takana odottaa. Nyt näyttää siltä, että käynnistymisvaikeuksien jälkeen olen taas yllättävän kiinnostunut jääkiekosta.