Kiinnitetty postaus

Pieni matkani Ranskaan vol 2

Saavuimme illan pimetessä, yli viiden tunnin ajomatkan jälkeen Pyreneitten lähelle, Villefrance-de-Conflantiin.

Paikka oli ensisilmäyksellä valloittavan ja pelottavan väliltä. Turistikausi on jo ohi ja kaikkialla oli hiljaista. Vain muutama kissa luikki katujen poikki ja kirkonkellojen kumahdus tunkeutui korviin.

Saimme asunnon avaimet sovitusti ja asetuimme taloksi. Kolmessa kerroksessa, ikivanhassa linnassa oleva asunto oli hyvin siisti ja siellä oli täysin uudenveroinen keittiö sekä kylpyhuone. Upeat, melkein metrin paksuiset kiviseinät saivat asunnon tuntumaan turvalliselta, mutta kohtuu viileältä.  Onneksi siellä oli varsin tehokkaat patterit ja asunto lämpesi varsin nopeasti linnanneidoille(🤭)mieluisan lämpöiseksi.

Käväisimme vielä linnakkeen ainoassa avoinna olevassa pienessä ravintolassa syömässä, sitten kuumaan suihkuun ja punaviinilasillisen jälkeen olinkin valmista kauraa nukkumaan.

Kiertelimme seuraavina päivinä lähialueen pikkukaupungeissa valokuvaamassa ja syömässä ihania, paikallisia ruokia. Täällä on paljon hyvin vanhoja taloja, osa huonosti hoidettuja, mutta suloisia nuo ovat kyllä! Vaikka on jo syksy täälläkin, yllättävän vehreää silti ja paikkapaikoin kaikki okran värit puiden lehdillä ruskan muodossa.

Pyreneet ovat niin valtavan massiiviset vuoret, että niiden laaksossa olevissa kaupungeissa voi aistia jopa ahdistusta.Ne ovat paikkapaikoin pimeitä ja kosteita ja osa kotien ikkunoista osoittaa suoraan jylhää vuoren seinämää päin.Sitä näkymää kun tuijottaa päivätä toiseen, voi kyllä kaivata vuoren huipulle välillä hengittämään.

Eus, yhdeksi Ranskan kauneimmaksi kyläksi tituleerattu pieni paikka oli kyllä kokemus. Lukemattomia  pieniä kujia ja toinen toistaan suloisempia koteja. Pieniä parvekkeita, jotka ovat pullollaan vehreitä kasveja, erivärisiä ovia ja ikkunanpieliä. Mietinkin, että millaisia tarinoita ja kohtaloita kylässä sisäänsä kätkee, sillä asukkaita ei juurikaan näkynyt.

Päätimme kiivetä vielä vuorelle ihailemaan vanhaa, historiallista linnaketta, Fort Liberiaa. Rakennus on aivan uskomattoman massiivinen ja siellä oli esimerkkinä mainitakseni, naisten selli, jossa oli pidetty myrkyttäjänaisia vankeina. Tarina kertoo, että vanhin naisvanki ehti elää kaikenkaikkiaan 44 vuotta pienessä, rottia vilisevässä tyrmässä, jalasta kahlittuna.  Näky oli sanan varsinaisessa merkityksessä tyrmäävä, kun mietimme aikaa ja tapahtumia taaksepäin. Uskomatonta, että joku voi elää noin järkyttävissä olosuhteissa.😳

Matka jatkuu kohti Ceretin kirsikkaista kaupunkia. Nyt on aika pakata tavarat kasaan, myös ajatukset, sillä tähän asti minulle on tullut jo niin valtavasti uusia kokemuksia, että ihan päätä huimaa❤️

Palaan kuvineni ja tarinoineni taas, vol 3.

Siihen saakka;

prenez soin les uns des autres,

Anu xxx

kulttuuri matkat museot-ja-nayttelyt
Kommentit (2)
  1. Jaana Koskivaara-Coniel
    19.11.2021, 22:19

    Jos kaipaat ihanaa, hauskaa ja rentoa sekä aina valmis uusiin kohteisiin matkaseuraa. Ota Anu mukaan. Kyllä meillä on ollut aivan huikea matka minullekin uusissa paikoissa. Vive la France!

    1. Kiitos Jaana, olen niin kokematon matkustelija, että on ollut ihanaa vikistä turvallisesti sun perässä. Olet rohkea ja tietysti lähes ranskalainen itsekin. On ollut uskomaton retki, jonka todella muistan vielä kiikkustuolissakin. ❤️

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *