8km!

Nimittäin juoksua ja hölkkää täysin kivuttomasti ja aikaan 50min. Se tarkoittaa 9,6km keskinopeutta ja taas se tarkoittaa sitä, että ajatukseni naisten kympin suorittamisesta alle tunnissa ei ole enää utopiaa!

Olen suoraan sanottuna melko tyytyväinen suoritukseeni, vaikka tiedän tällaisten lenkkien olevan suurelle osalle ihan arkipäivää 😀 Mun mielestä olisi silti typerää jotenkin aliarvioida sitä, miten hyvä fiilis siitä yksilötason kehityksestä tulee!! Toiselle on huikea suoritus juosta 3km, toiselle 8km ja jollekin kolmannelle taas suorittaa 30 Ironman -kisaa putkeen.

Ajattelin tänään kokeilla vielä kolmatta lenkkikierrosta, jolloin mittariin tulisi 12km. Se on enää 4km ExtremeRunin radasta, tosin esteitä tällä metkalla ei kauheasti näy.. 

Kaikista tyytyväisin mä olen siihen, että plyoharjoitukset ja satunnaiset mäkijuoksut ovat selkeästi tehneet hyvää mun juoksukunnolle ja selvitän lenkin nousukohdat ja niiden jälkeisen palautumisen melko rutiinilla. 

Tärkeimmiksi palasiksi oman juoksuni parantamisessa nostaisin kaksi seikkaa:

• Jalkojen lihasten aktiivisen käyttämisen. Ei löntystelyä, vaan aktiivista liikkumista ja kevyttä ponnistusta!
• Hengityksen tärkeyden tiedostamisen. Jos alan vahingossa hengittää liian pinnallisesti, hengästyä ja väsyä liikaa, himmaan tahtia ja keskityn taas hengittämään syvään. Muutamassa minuutissa voimat ovat taas palanneet.

Tosin, noilla supersankarileggareilla saattoi olla myös jotain tekemistä hyvän lenkin kanssa…

Säätila oli muuten aivan karmiva! Vettä satoi tihkutellen ja välillä ryöpsähdellen, potkaisin ensimmäisen lenkin aikana toisen kenkäni litimäräksi. Kaiken muun lisäksi reiteni saivat kylmästä ja/tai uusista treenileggareista jonkun allergisen reaktion, minkä seurauksena ne kutisivat kuin sadat  vierekkäin sattuneet hyttysenpuremat.. Nice!

p.s. Käytössä muuten ei ollut uusi mp3-soitin, koska tein upouuden lenkkilistan juuri ennen treeniä. En siis jaksanut alkaa ostaa ja siirtää kaikkia biisejä puhelimeen, kun en tiennyt onko combo toimiva :P