Testissä: Lumikengät

Eihän sitä tosiaan kovinkaan montaa päivää voinut ihan laakereillaan lepäillä. Äidin ja isin joululahjapaketeista paljastuneet lumikengät tarjosivat onneksi oivan ratkaisun mökillä liikkumiseen, vaikka tulihan sitä jumppailtua myös jäälyhtyämpäreitä painoina käyttäen.

Jalkaani päätyi kuningaskuluttajan testivoittajamalli TSL 225 Rando. Tällaiset popot  irtoavat kaupasta n. 120-140e hintaan ja ne voi kiinnittää käytännössä minkälaisiin kenkiin tahansa. Kannattaa tosin valita tossut, missä on hieman vartta, mitkä kestävät lunta, ovat jalassa tukevahkot.. Tai no, kyllä lenkkareillakin ilmeisesti pärjäsi ihan hyvin.

Kenkiä on muutamaa eri mallia ja tämä punainen versio kannattelee painoa 100kg asti. ”Miesten” malli on hieman suurempi ja kalliimpi, ja niiden kantavuus on 140kg asti.

 

Äiti oli tehnyt hyvää taustatyötä kenkiä hommatessa ja Randoista löytyy omassa hintaluokassaan loistavia ominaisuuksia:

• Kengät on helppo säätää omaan jalkaan sopiviksi, mutta säätäminen kannattaa tehdä sisätiloissa

• Samat kengät voi säätää kaiken 36-47 kokoisille kengille

• Kannan saa halutessaan lukittua paikoilleen, jolloin lumialueen tamppaamien ja pieniltä korokkeilta hyppääminen on helpompaa ja turvallisempaa

• Kengissä on nousuraudat, jotka muuttavat askelasentoa luontevammaksi ja kevyemmäksi mäkinousuja varten

• Kengissä on hyvä pito ylä- ja alamäissä

 

Aluksi tepastelu tuntui hieman hassulta ja odotuksista poiketen kengät upottivat kyllä reilusti hangen pinnasta. Kun menemiseen löysi oikean rytmin, oli kulkeminen nopeaa, kevyttä ja äärimmäisen hauskaa!

 

Mökkipihan lumialueet oli käyty läpi nopeasti ja retkikuntamme suuntasi metsään. Lumipeitteen alla piilevät risut ja muut pienet esteet eivät menoa haitanneet, mutta syviä ojia, puunrunkoja ja suurempia kiviä kannattaa varoa! 

Maastoa oppii lukemaan melko nopeasti ja vaaralliset tai muuten vaan tarpeettoman hankalat kohdat oppii väistämään ja kiertämään. 

Kohtasin useasti myös suuren pelkoni – ojan yli loikkaamisen. Se oli talvisessa tunnelmassa todella paljon traumattomampaa, kun vaakakupissa ei ollut likaiseen veteen molskahtaminen ja sauvoista sai mukavasti tukea.

 

Melkein tunnin reippailu hujahti ohi siivillä ja tuntui muutamalta kymmeneltä minuutilta. Uskallan väittää, että tässä oli ilmassa sitä paljon puhuttua liikunnan iloa!

Uskon, että tällä kertaa mukana oli paljon uutuudenviehätystä, mutta koska maastoa voi vaihtaa vaikka joka kerta ja mitään merkittyjä reittejä ei tarvitse noudattaa, hommaan voi löytää uusia kulmia vaikka jokaisella lenkillä.

Mä niin tiedän, että Tampereelle seuraavan kerran ajaessani piipahdan katsomaan, josko Ideaparkissa olisi hyvät lumikenkäalet… 

 

 

Olen koko syksyn ja tähänastisen talven himoinnut hiihtämistä ja kunnon suksien ostamista, mutta tästä taisi löytyä haastaja ja potentiaalinen voittaja muutamastakin syystä:

• Kengät ovat suksipakettia (sukset, sauvat, monot) halvemmat

• Kengillä voi hypätä vaikka umpihankeen ja vain mielikuvitus on rajana reittiä suunnitellessa. 

• Kenkiä on helppo kuljettaa mukana ja ne vievät huomattavasti vähemmän tilaa

• Tasapainon ja kehon liikkeiden hallitseminen on alamäissäkin helpompaa, kun jalkoja voi käännellä ja liikuttaa vapaasti

Mutta mitäs sitten, jos lumet sulavat tai ensi vuonna onkin taas musta joulu? Melkoisia ensimmäisen maailman ongelmia :D

 

Reippailun jälkeen hiukset olivat saaneet jäisen pinnoitteen ja posket hehkuivat punaisina. Huomaakohan äiti, jos kengät lähtisivätkin mun mukana Tampereelle?

Aijaa, huomaa se kuulemma…