Haastattelussa painonnostaja Jenni Puputti

Yksi Poltteen vakiokasvoista on Jenni Puputti, painonnoston kaksinkertainen suomenmestari ja pohjattoman hyväntuulinen valmentaja. Ammattitaidon tuomalla auktoriteetillaan nainen hiljentää suuremmankin ryhmän yhdellä huudahduksella, mutta pitää treenien ilmapiirin silti iloisena.

Varastin Jennin tunniksi ja kyselin miten tänne on päädytty, kuinka nopeasti rapakunto kasvaa, millainen on hyvä valmentaja ja tärkeimpänä: kuinka paljon nousee penkistä?

 

Kuka olet, mistä tulet ja mitä teet?

– Kuinka paljon saa valehdella? Olen kotoisin Nokialta, eli hirveän kauaksi en ole päässyt tässä elämässä.. Täytän kesällä 27 vuotta ja työskentelen täällä Poltteella, missä olen ollut nyt aikalailla tasan vuoden verran, eli ihan alusta asti. 

Täällä teen fyssarin hommia, toimin PT:nä, vedän ryhmiä ja treenaankin aina välissä.

 

Miten päädyit painonnoston pariin?

– Se oli puolivahinko.. Olen yleisurheillut kuuden vanhasta ja heittänyt keihästä, mistä löytyy mitaleja 14-vuotiaasta lähtien varmaan vähän joka sarjasta. Vuonna 2005 sen aikainen valmentaja ehdotti, että kokeillaan painonnostoa kun samoja liikkeitä on tullut tehtyä salin puolella. Kokeilujen jälkeen huomattiin, että kolmannet kilpailut olivatkin jo painonnoston SM-kisat, missä kamppailtiin kullasta..

Jo ensimmäisenä vuotena tarjoutui paljon hienoja mahdollisuuksia, kuten nuorten EM-edustuksia, eli kehitys oli melko nopeaa. Tosin olin silloin 18-vuotias, eli aika iäkäs painonnoston aloittaja..

Painonnosto ja keihäänheitto kulkivat rinnakkain vielä kolmisen vuotta, ennen kuin keihäänheiton nuorten sarjat alkoivat loppua. Sen jälkeen se juttu on ollut painonnosto!

 

Kehityit siis nostajana nopeasti, minkä luulet auttaneen tässä? 

– No olen aika lyhyt ja yleisurheilutaustan takia on myös tullut paljon räjähtävyyttä, mitä lajissa tarvitaan. Painonnostossa kivaa on se, ettei voima yksin riitä mihinkään, vaan tekniikan täytyy olla kunnossa ja siinä joutuu haastamaan itseään.

 

Mikä on ollut paras hetki painonnoston saralla?

– Tähän mennessä paras hetki on ollut viime vuoden SM-kisat. Se oli kokonaisuutena sellainen työvoitto, kun jouduin hieman yllättäen saunomaan painoa pois ennen punnitusta.. Heitin melkein kädet innosta ilmaan jo vaa’alla, kun pääsinkin sisään sarjaan 20min saunareissun ja 700 nestegramman jälkeen.

Olin luottanut vääriin vaakoihin ja tänä vuonna epäilenkin niistä jokaisen näyttävän vähintään puoli kiloa ylimääräistä.

Alun vaikeuksien jälkeen sarjaennätyksen tekeminen oli todella hienoa ja hieman odottamatontakin. Voittoon ei olisi vaadittu niin hyvää tulosta, kun pahin kilpakumppani karkasi toiseen sarjaan.

Hienoja hetkiä on tietysti ollut myös MM-kisat, vaikka olinkin siellä vasta 21. sijalla. Ne olivat kuitenkin isot hienot kisat ja oltiin kaiken lisäksi Disneylandissa nostamassa melko kummallisissa puitteissa.

 

Oliko viime vuoden saunareissu ensimmäinen ja kuinka yleistä tällainen on?

– Saunareissu oli itselleni ensimmäinen, mutta kyllä se on melko yleistä. Painonnostossa punnitukseen tuo haastetta myös se, että se tapahtuu tasan kaksi tuntia ennen kilpailun alkua. Monissa muissa lajeissa punnitus saattaa olla edellisenä iltana, milloin tankkausta voi ajatella aivan eri tavalla. Tai esimerkiksi fitness-lavalla lihaksen täytyy olla kunnolla pumpissa, mutta voimalla ei ole niinkään väliä. 

 

Olet malliesimerkki siitä, että lihasvoima ja isot raudat tangossa ei tarkoita sitä, että näyttää ns. bodarilta. Herättääkö naisten ”lihaspelko” tunteita?

– Ensimmäinen reaktio kertoessani painonnostoharrastuksesta ja kisaamisesta on yleensä se, etten näytä painonnostajalta.. Jos mietitään painonnostoa ja toiminnallista harjoittelua, mitä täälläkin pääosin tehdään, lihaksen kasvua tärkeämpää on se että lihakset toimivat ja tekevät töitä oikeassa järjestyksessä ja oikealla tavalla.

Totta kai sitä lihastakin tekemisen ohessa tulee, mutta räjähtävyysominaisuudet, tekniikka ja voimat siinä ennemmin kehittyvät.

Farkkuostoksilla oleminen tosin ei ole kivaa, ei minulle eikä ympärille oleskeleville silloin kun sinne satun.. 

 

Miten päädyit Poltteelle?

– Olin GoGolla personal trainerina aika pyöreästi kaksi vuotta ja sitä ennen tein töitä fysioterapeuttina. Jouniin tutustuin pari vuotta sitten treenikuvioissa ja 2011 marraskuussa mies alkoi puhua, että jos ja kun hän perustaa salin, niin tamperelaisista urheilijoista hän tahtoo sinne mukaan ehdottomasti minut.

Hieman uhkarohkeastikin hyppäsin miesten matkaan ja muistan kun kävelin tänne ensimmäisen kerran ja tila oli oikeasti pelkkä halli.. Jouni kertoi tutulla poltteellaan mitä minnekin tullaan rakentamaan ja omassa takaraivossa kamppailivat tunteet ja järki toisiaan vastaan.

Mitä tästä oikein tulee, löytääkö tänne kukaan ja innostuvatko ihmiset paikasta?

 

Mikä Poltteella sinun mielestäsi on parasta?

– Vastaan hieman kysymyksen vierestä, sillä ihan erityisen erityisesti hienoin juttu on kuinka paljon muutosta treenaajissa on tapahtunut. Ryhdit ovat parantuneet, olemukset muuttuneet ja tekeminen muutenkin parantunut tasaisesti. 

Hienointa on siis ihmisten kehitys ja tämä henki, mikä ollaan tänne puhallettu. Vaikka välillä on vähän huonoja päiviä, jolloin kaikki ei vaan tunnu menevän ihan putkeen, tänne tullessa ja asiakkaiden kanssa touhutessa fiilis lähtee aina nousuun!

Eräs asiakas tuossa totesikin, että mikäs teillä täällä ollessa, kun on niin mukavat asiakkaat ja tottahan se!  Täällä on sellaista yhteisöllisyyttä.

 

On-Ramp -kurssilla ja tunneilla muutenkin usutetaan ujot suomalaiset tutustumaan kaveriin ja tekemään muutenkin asioita yhdessä. Onko tämä ollut tietoinen ratkaisu?

– Ehkä se tulee enemmänkin meidän omista persoonista. Haluamme että ihmiset oppivat ihan oikeasti tuntemaan oman kroppansa. Sen iholle tulemisen ja koskettamisen kautta  yritetään rohkaista ja opettaa tuntemaan omaa kehoa..

Aluksi se oli tietysti hankalampaa ja ihmisiä piti vähän rohkaista ja sanoa, ettei tämä ole niin vakavaa ja että kyllä täällä saa ihan puhua!

Välillä saatan pitää tuntia ja hihkaista samalla painonnostonurkkaukseen, että pidä se pylly alhaalla. Vaikka täällä keskittyy yhteen asiaan voi samalla olla osana kaikkea mitä ympärillä tapahtuu.

Nyt kun hyvä henki ja tekemisen meininki on saavutettu, eivätkä ihmiset pelkää toisiaan, ei se minnekään enää katoa.

 

Kuinka nopeasti rapakunnossa oleva asiakas voi Poltteella treenin puolesta kehittyä?

– No ihan ensimmäisenä kehittyy motoriikka ja lihasmuisti, kun tekniikat opetellaan kunnolla.. Me ollaan siitä tarkkoja, että ei anneta lisätä kuormaa, jos tekniikka ei ole kunnossa. 

Mutta jos mietitään, niin kuukauden aikana tekniikan voi hioa todella hyvään kuntoon ja parin kuukauden jälkeen alkaa lisätä kuormaa.

Jos tekniikan oppimisen estona on liikkuvuus, niin hyvä idea on käydä kehonhuolto- ja liikkuvuustunneilla, missä päästään pureutumaan näihin ongelmiin paremmin. 

 

Jos nyt sattuisi olemaan esimerkiksi selkä tai vaikka lonkankoukistajat hieman jumissa, kuinka nopeasti niiden liikkuvuutta voi kehittää ja päästä eteenpäin?

– Toki se on hirveästi kiinni siitä, mitä kaikkea on aiemmin tehty ja mikä tilanne on nyt. Aktiivisella venyttelyllä, eli jännitys-rentoutus- tai pumppausliikkeillä toteutettuna kudokseen saadaan eloa ja aineenvaihduntaa käyntiin. Passiiviset venytykset taas eivät ole kovin tehokkaita. 

Kolme kertaa viikossa säännöllisesti tehtynä sitä kehitystä alkaa varmasti näkyä.

 

Mikä saa sinut päivä toisensa jälkeen innostumaan ja keksimään uusia pupuhyppelyitä, eli miksi olet hyvä valmentaja?

– Hyvä valmentaja pystyy päivän mukaan näkemään, mihin ihminen pystyy.. Ehkä parasta on siis se, että itselle on kehittynyt sellainen herkkyys nähdä asioita ja asiakkaita syvemmin. 

Vaikka edessä on iso ryhmä eri tasoisia ihmisiä, jokaista pystyy käsittelemään yksilöinä. Tuntuu oikeasti siltä, että pystyy antamaan jokaiselle jotain, etkä ole vain se joku tyyppi ryhmän edessä.

Kun ollaan itse tarkkoja tekniikoissa ja kehityksessä ja voidaan sen takia aina antaa kaikille treenaajille vielä vähän jotain lisää ja se on siistiä.

Oma valmentajani, 72-vuotias Jaakko Kailajärvikin, on nähnyt tuhansia ja taas tuhansia nostoja ja hänen käsistään on kulkenut lukemattomia urheilijoita ja silti se jaksaa istahtaa keskittymään ja katsomaan minun tekemistäni.

 

Ja lopuksi, mitä nousee penkistä? Entä tempaus?

– Apua, en mä ole tehnyt penkkiä pitkään aikaan.. No kun joskus oon penkannut, niin 82,5kg. Ja tempauksesta taas 81kg.

 

Jennillä on viikoittain useita PT-asiakkaita ja jos sellaiseksi halajaa päästä, saa naisen parhaiten kiinni sähköpostilla osoitteesta jenni@poltesali.fi.  

Tämä bloggari jää treenien ohessa jännityksellä seuraamaan, miten Jennin käy seuraavissa SM-kisoissa, jotka järjestetään maaliskuun alussa Kalajoella!