Alitajuinen viljanhimo

Viimeisten viikkojen aikana viljat ovat pysyneet tiukasti poissa mun lautaselta, mutta uniin ne tunkevat toistuvasti.. 

Olen tähän mennessä unessani syönyt ainakin:

• subwayn patonkia
• pariisilaista patonkia
• mautonta leipätikkua ravintolassa
• leivoksia
• ..useita leivoksia
• nutellapaahtoleipää

Kaikki unisyöppöilyt päättyvät siihen, että tajuan paniikissa etten mä voi enää syödä tätä. Siitä seuraa ahdistus ja kauhistuminen siitä, olenko vesittänyt koko kropan puhdistumisen 😀

Mä näin pitkään samanlaisia unia tupakan polttamisesta! Pelkojen kohde on selkeästi vaihtunut.

Hauskinta tässä on se, että hereillä ollessani en ole himoinnut viljaa muutaman sekunnin mielitekoja lukuun ottamatta laisinkaan. Viljattomat sapuskat ovat olleet kertakaikkiaan niin hyviä, etten koe jääväni paitsi yhtään mistään! Eilen myös saapui vihdoin ja viimein ensimmäinen 9kg lihatilaukseni luomulihatilalta ja oh my.. Miten pelkää jauhelihakin voi maistua niin hyvältä, ihan ilman mitään muuta maustetta, kuin suola? Luomulihailustakin lisää ensi viikolla!

Ainoa oikeasti ärsyttävä hetki on tullut eteen kun kestitin poikaystävääni syntymäpäivän kunniaksi sushi-illallisella ja tajusin yhden lempisushini sisältävän karkaraputempuraa, eli japanilaisittain friteerattua rapua… Onneksi rakkaimmassa sushipaikassani Sushibarissa ei moista hulluttelua harrasteta.

Nyt karkaan takaisin aurinkoon ystävien ja kameran kanssa ja katson, näenkö päiväunia berliininmunkeista.