Ikuisen hurahtajan pohdinnat
Ruoka on pelottavan keskeinen osa elämää. Jokaisen on pakko syödä, jokaisella on oma suhteensa ruokaan ja sosiaaliset tapahtumat sisältävät lähes poikkeuksetta ruokaa ja/tai juomaa. Me palkitsemme itseämme ruoalla, ja osoitamme melko usein rakkautta sen kautta. Kyllä te tiedätte, kuinka ihanaa on tarjota rakkaille ystäville hyvää ruokaa, ja kuinka ahdistavaa on kieltäytyä mummin leipomasta pullasta!
Aina, kun jonkun ruokavalio syystä tai toisesta muuttuu, se tulee näkymään ja kuulumaan lähipiirissä. Ihmiset peilaavat omien valintojensa syitä ja seurauksia toisten valintoihin, punnitsevat niiden järkevyyttä, vaivalloisuutta, hyötyjä ja haittoja. Toiset syyllistävät, epäilevät ja pyörittävät silmiään, toiset kannustavat täysillä ja kolmannet kohauttavat olkiaan tai kysyvät lisää.
Ruoka herättää älyttömästi tunteita.
Viljaton linjani tulee tällä hetkellä ilmi jokaisessa tilanteessa, kun joudun muualla kuin kotona syödessäni varmistamaan aterian gluteenittomuuden, ja toistaiseksi myös maidottomuuden. On jotenkin helpottavaa, että mulla on tällä kertaa antaa ihan konkreettinen syy ja oireita tukemaan ruokavalion muuttamista.
Joskus nimittäin ahdistaa se, että mä olen niin se muija, joka kokeilee aina jotain uutta. Tiedättekö? Meitä on varmasti jokaisessa kaveriporukassa. Olen ihan varmasti meidänkin jengissä se joka hurahtaa, epäonnistuu syystä tai toisesta ja kokeilee sitten jotain muuta.
Toisaalta, pakkohan sitä on kokeilla ja etsiä, jos homma ei toimi?
Ehkä olen nykyään oppinut pitämään suutani vähän soukemmalla ja välttelemään konflikteja erinäisten hyvinvointiasioiden tiimoilta.. Haluan kasvattaa tietoa ja kokemustani, jotta voisin jatkossa paremmin toimia esimerkkinä ja vastata uteliaiden kysymyksiin. Haluan, että muut voivat halutessaan oppia mun virheistäni, ja että voin kertoa miksi jokin juttu ei toimi.
Viimeiset pari vuotta mä olen muutamien viikkojen jaksoja lukuun ottamatta syönyt ja liikkunut säännöllisemmin ja johdonmukaisemmin, kuin koskaan aiemmin, ja se on jo itsessään ihan valtava voitto. Ravinnon puolella uusia oivalluksia, niiden hylkäämisiä ja kokeiluja on näihin vuosiin mahtunut kymmeniä. Jokaisesta on opittu, tietotaito on lisääntynyt – ei tosin vieläkään tarpeeksi paljoa.
Aina löytyy syitä epäillä lähdetietoja, tutkimuksia voi tulkita suuntaan jos toiseen, ”asiantuntijoiden” motiivit voivat löytyä palkkakuitista, ja joskus oma kroppa vaan on poikkeus joka ikiseen sääntöön. Maailma on niin perkeleen subjektiivinen!
hippichilit kasvaa vaan
Suurella osalla meistä olisi jotain parannettavaa elintavoissa, mutta jos ei uskalla aloittaa, ei muutos koskaan voi alkaa. Mistään ei tule rutiinia sormia napsauttamalla. Me eletään koko ajan vain tässä hetkessä, eikä menneisyyteen voi vaikuttaa mitenkään. Moni kantaa silti menneisyyttä ja sen valintoja taakkana, ja antaa niiden vaikuttaa nykyisyyteen. Vain tällä hetkellä ja sen valinnoilla on merkitystä, ja niillä valinnoilla voi rakentaa itselleen paljon ihanamman tulevaisuuden.
Perimmäisenä pointtina tämän ajatuksenvirran takana oli varmaan se, että haluan kannustaa kaikkia kokeilemaan ja etsimään rohkeasti niitä itselle oikeita valintoja, ja vähät välittämään niistä silmien pyöräyttelijöistä! Luultavasti heillekin tekisi hyvää etsiä kokonaisvaltaisempaa hyvinvointia, ettei toisten tekemisiin tarvitse suhtautua niin torjuvasti. Parasta toki on, jos et itsekään suhtaudu alentavasti heidän valintoihinsa, jokainen saa toimia omalla tavallaan.
Samalla pyydän kaikkia teitä kokeilijoiden ja oman polun etsijöiden ystäviä kannustamaan heitä/meitä entistä enemmän. Vaikka ystävä olisi epäonnistunut jo 30 kertaa, se seuraava voi olla viimeinen ja on paljon palkitsevampaa olla muutoksessa mukana katalysaattorina, kuin kompastuskivenä. TOSIN! Jos ystävä on hurahtanut johonkin ”kaalikeittonutrilettlentoemäntä” -dieettiin tai uskonlahkoon, älä kannusta, vaan läpsäise poskelle ja raahaa hänet takaisin järkeville poluille ;)
Mä tiedän, että omasta lähipiiristäni löytyy ihmisiä, jotka suhtautuvat aina varovaisen kannustavasti mun touhuihin. Toivon ja uskon, että hekin ovat nähneet tämän muutoksen kestävän. Kiitos heille siis siitä, että tsemppaamista ja uskomista on jatkettu myös hankalissa tilanteissa.
Yksi valinta ja ateria kerrallaan. Joskus voi valita ravinnollisesti ideaalin aterian sijaan ison palan manteli-kinuskikakkua ja viinilasin, mutta silloin sen valinnan kanssa täytyy olla ok ja siitä täytyy nauttia.