Detox-elokuu

Mulla on paisunut olo. Brrrrrhhh… Kirottu (ihan ihana) heinäkuu on vihdoin ohitse, ja mä saan hetken aikaa keskittyä itsekkäästi vain omaan (paisuneeseen) napaan. Kävin aamulla vaa’alla ja täysin läskiksi lävähtäneen viime viikon jälkeen nesteitä ja muuta moskaa on kerääntynyt kroppaan kilon verran. Haastan itseni tässä testaamaan, kuinka nopeasti pöhötys ja nesteet katoavat normaalin ruokavalion avulla, ja olotila palautuu normaaliksi ja energiseksi. 

Kolmen viikon päästä kutsuu nimittäin Portugali, rantoineen – matkaseura on onneksi urheiluorientoitunutta!

Siihen asti aion pitää tiukkaa linjaa ja kieltäytyä kaikesta turhasta häsläämisestä ja nauttia taas auenneesta Vetosalista. Elokuu tehdään koti- ym. töitä ahkerasti kuin Maj, treenataan yhtä kovaa kuin Nata, ja syödään pilkuntarkasti Samin ohjeiden mukaan. 

Eilinen menikin ihan passelisti tämän kaavan mukaan, tosin treenaamaan en päässyt, koska vetosalin ovet eivät auenneet oletetusti.. En vieläkään ole ihan perillä siitä mikä mätti, mutta pyöriteltiin käsiä ja päitämme tuntemattoman pojan kanssa tuskastuneina.. Joku viisaampi kertokaa, milloin pääsen treenaamaan kunnolla??

Vastaus lienee: Heti kun yritän. Ei se kova treeni ole kiinni paikasta, vaan päästä.

 

 

Viime viikon kovimmaksi treenisuoritukseksi jäi mave-enkan korotusyritys. Maasta nousi lopulta 92,5kg, joka ei vakuuttanut satasen kerhoon mielinyttä päätäni. Eipä noita mave-enkkoja tosin ole pitkään aikaan tullut tehtyä, ja treenipainotkin ovat olleet korkeintaan siinä 80kg paikkeilla. 

Kuvituksena otoksia parin viikon takaiselta Polte-reissulta, jossa mukana oli ihana ja ärsyttävän paksuhiuksinen Steffi, sekä riemupallo Nata.