Uneton Tapiolan yössä
Kello on 3:18, ja takana 4 epäonnistunutta rauhallista nukahtamisyritystä.. Pää jumittaa, kroppa ei ole väsynyt ja ruokahalukin on ollut pari päivää kateissa. Oloni on sanalla sanoen outo!
Musta tuntuu, että tässä elämässä on taas tapahtumassa kaikkea hurjaa, ja pääparka yrittää prosessoida sitä kaikkea, eikä tajua mennä lepotilaan. Seuraavat pari viikkoa ovat taas täynnä pressireissuja, opetusta, tärkeitä tapaamisia, kivoja tapahtumia ja muita vastaavia täynnä, ja kaiken tämän päälle päätin että nyt olisi aika päivittää auto 😀 Mistä saisin sellaisen on-off -napin??
Olen aina pitänyt stressinsietokykyäni melko korkeana, enkä tälläkään hetkellä ole tulevista viikoista mitenkään tietoisen stressaantunut – enemmänkin uteliaan odottava. Lähinnä tämä viikon verran seuranani ollut unettomuuskin ärsyttää, ei niinkään huolestuta.
Onneksi tällaisiin tilanteisiin monesti hiipivä sokeririippuvuus tuntuu olevan toistaiseksi selällään, ja ruokailut muutenkin todella hyvällä tolalla. En halua miettiä, millainen olo olisi jos vetäisin pitkien päivien ravintona pelkkää catering-pitsaa ja energiajuomia.. Niinkin on jossain vaiheessa tehty!
Huomenna taidan sen suunnittelemani raivotreenin sijasta nukkua ilman kellon soittoa niin pitkään kuin huvittaa, kipaista aamiaisen jälkeen piitkälle kävelylenkille, nauttia rauhallisesta illasta ystävän seurassa ja ehkäpä jopa koeajaa yhden auton.
Jospa kaikki palaset vain huomenna loksahtaisivat paikoilleen?
Siinä yöllistä ajatuksenvirtaa, jotta tiedätte mun olevan hengissä ja hyvissä, ellei jopa loistavissa ruumiillisissa voimissa.