Sunnuntaipohdinnat
Onpa taas nolo postaustauko… Mä olen syönyt koko viikon kotona ollessani melkein pelkkiä smoothieita koska en ole jaksanut tehdä ruokaa, kävin ranskassa pyörähtämässä joten treenejäkin on tullut vain kolme, ja aivot raksuttaa ensi viikon TO DO -listan kimpussa. Selitykset, selitykset, ne on niin ärrrsyttäviä! Tässä siis ajatuksenvirtaa ja fiiliksiä viime viikolta, tältä päivältä ja elämästä noin muuten vaan.
Mulla on vakaa päätös siitä, että hoidettuani tämän kuukauden kunnialla loppuun asti, pakkaan kimpsut ja kampsut ja lähden Tampereelle pitkälle treenilomalle. Siis, lomalle, jossa treenataan 😉 Tampereelle siksi, että Helsingissä on aina jotain muutakin mitä pitäisi hoitaa. Oi Mansen ihanan tylsä arki, odotathan minua siellä vielä silloin?
Tänään olen vihdoin päässyt eroon matkaväsymyksestä ja turhista velvotteista, ja siivonnut koko kämpän! Kohta olisi vuorossa vielä muutama koneellinen pyykkiä, ja lattioiden pesu. Kiireiset viikot tuntuvat paljon siedettävimmiltä, jos kotona odottaa jotain muuta kuin kaaos. Itseni ja selkäytimestäni kumpuavan sotkuisuuteni tuntien pelkään kyllä pahoin kaaoksen palaavan seuraani sillä sekunnilla, kun en muista siivota jälkiäni keittiössä tai riisun vaatteet keskelle olohuoneen lattiaa.. Miksi pienestä lipsahduksesta meinaa aina seurata koko paketin hajoaminen?
Ihan saman oireen olen kohdannut monesti ruokailujen kanssa. Se pieni ja viaton lipsahdus voi muuttua kohtalokkaaksi herkutteluputkeksi, jota ei tosiaan voi oikeuttaa kovilla treenimäärillä :D Mä olen kokenut sen lipsahduksen ärsyttävän monta kertaa ja todennut, että paras lääke on kiivetä takaisin hevosen selkään heti. Helposti sanottu, ja oikeastaan ihan yhtä helposti tehty – kunhan päätöksen vain tekee jo etukäteen!
Viime viikon heikoin hetki taisi olla älyttömän kiireinen matkapäivä joka alkoi klo 06:30 Agenissa. Ranskalaisten aamiaispöydistä ei puutu vehnää, mutta onneksi sain haalittua itselleni oivan määrän kokolihaleikkeleitä joiden toivoin ravitsevan mua aina lentokenttäkahvilaan asti.
No, kahvilan sijasta jumituimme check-in:iin ja lopulta juoksimme portille – vain odottamaan sairaustapauksen vuoksi myöhästynyttä lentoa. Vaihtolentoa etsiessämme tuurini ei ollut yhtään parempi, ja kahvilan sijasta juoksimme 15min terminaalien väliä epätietoisena siitä, ehdimmekö edes koko koneeseen. Lopulta olimme viimeiset boardingiin juoksevat matkustajat, ja huokaisin onnesta – lentokoneesta nyt sentään saa jotain ruokaa.
Ko. lennolla ruoka tosin oli leipä, tai lisämaksusta pasta-annos tai enchilada… :D Söin siis tuon kirotun päivän aikana vain 4 leikkelettä, ja 80g maitosuklaata, ennen kuin pääsin kotiin – missä ei tietenkään ollut mitään syötäväksi kelpaavaa. Pikavisiitti thaikkuravintolaan pelasti iltani – mutta pilasi seuraavat päivät. Tuhti ja riisipitoinen ruoka piti nälkää niin tehokkaasti, että perjantaina söin ensimmäisen kerran vasta iltapäivästä, ja se taas kostautui huonosti kulkeneena treeninä.
Onneksi päässäni on edes vähän tolkkua, ja skarppasin taas lauantaina palauttaen rytmin normaaliin. Jos ei syö, ei jaksa treenata ja jos ei jaksa treenata, ei jaksa tehdä mitään muutakaan koska mieliala on paska.
Tarinan opetus? Ota eväät aina mukaan, vaikket mitenkään jaksaisi, ja varaa kotiin helposti valmistuvaa ruokaa.
Ensi viikosta tulee taas varsinainen tulikoe, sillä olen joka päivä erilaisissa töissä, ja loppuviikosta reissussa. Huomisen päivän aion siis käyttää eväspähkinöiden liottamiseen ja kuivattamiseen, ja tiistain ja keskiviikon aterioiden valmistamiseen! Ehkäpä voisin tehdä teille pienen postauksen mun meal-prep -pöhinöistä..
Kuvat toissaviikon MIX-treenin loppuhassuttelusta, jossa soudettiin pareittain 2km 100m välein soutajaa vaihtaen.