Koska omia valintoja täytyy kyseenalaistaa.. Söin vehnää!
Viime lauantaina minä, Manseboy ja noin 10 000 muuta tyyppiä lähdettiin kauppatorille ja Streat Helsinki -katuruokatapahtumaan. Etukäteen menuja tutkimalla bongasin noin 10 ravintolaa joissa olisin halunnut piipahtaa, mutta karu totuus paljastui kun saavuimme paikalle. Jokaisen ruoka-annoksen käsiin saaminen tulisi kestämään vähintään puoli tuntia jonotusta.
Tässä pidän palaveria siitä, kannattaako ystäväni Annan tulla mukaamme, vai kipittää nälkäisenä jonnekin aivan muualle… Onneksi söin kotona hyvän proteiinitankkauksen, niin en ollut hangry!
Ruoan tuoksu leijui kauniissa kevätilmassa houkuttelevana, ja kiertelimme ensin vajaan puoli tuntia pohtien, mitä sitä sitten söisi??
Menuissa ei ollut erikseen merkittynä erikoisruokavalioehdotuksia, joten yritimme käyttää omia hoksottiamme ruokapaikkaamme etsiessä. Tällaisena päivänä ei kiinnostanut kysellä ruokaa tarjoavilta, mikä on gluteenitonta ja mikä ei :D
Lopulta päädyimme TexMex-ravintolan jonoon, sillä se oli inhimillisen pituinen (vain noin 30 metriä :D), ja listalla koreilivat burritojen lisäksi tacot – jee! Jonotellessa saattoi hyvin vaihtaa kuulumisia, kuvailla päivän menoa ja meininkiä, tsekata työsähköpostit, tai vaikka kirjoittaa pienen novellin.. Toisin sanoen lyhyehkössäkin jonossa kesti oma aikansa :D
Kanssamme pienen hetken jonotti lempi-pupuni Jenni ^_^ Joka tosin luovutti, koska toisin kuin minulla, raivonälkä alkoi olla akuutti!
Lopulta pääsimme tilaamaan, ja kysäisin, ovathan tacot maissitacoja…. Eivät ne olleet :D Tein melko massiiviseksi kasvaneen nälkäni kanssa johtajatyypin ratkaisun ja totesin, että tämä voi nyt sitten olla se kerta, kun kokeilen mitä yhden kerran vehnän syöminen melkoisen hyvin parantuneelle ja hyvinvoivalle mahalleni tekee – burritoa pöytään siis.
Ruoka oli tajuttoman hyvää. Vehnätortillalla ei ollut sen herkullisuuden kanssa mitään tekemistä, mieluummin olisin testivehnänä syönyt jotain maukkaampaa :D Mutta kaikki sen sisään kääritty oli kyllä jonottamisen arvoista!
Syömisen jälkeen olo oli epätodellinen. Söinkö juuri äsken tieten tahtoen vehnää? Mitäköhän tästä oikein seuraa??
Saman päivän aikana fiilis oli ihan hyvä, tosin annoksen tuhdin koon takia nälkä ei tainnut iskeä koko iltana. Seuraavana aamuna totuus kuitenkin paljastui.. Mahani oli pyöreä, kuin viidennellä raskauskuukaudella.. Sitä väänsi ja velloi, ja sisuskalujeni olotila oli dramaattisesti erilainen, kuin kertaakaan viimeisen vuoden aikana!
Olin oikeasti melko shokeeraantunut siitä, että reaktioni oli niin selkeä ja raju.. Tuskaisen aamupäivän jälkeen fiilis parantui, ja seuraavaan päivään mennessä oloni oli jo aikalailla normalisoitunut.
Tuomio: Tulipahan kokeiltua, ja vielä näin selkeästi tiedostettuna! Jatkan erittäin tyytyväisenä gluteenitonta linjaani, koska vatsani ja suolistoni selkeästi pitävät siitä enemmän. En kaipaa vastaavia mahaolotiloja jatkossakaan. Gluteeniyliherkkyyteni ei siis ole kadonnut vaikka olen hoivannut vatsani kuntoon.
p.s. Toteanpa myös, että burritoni olisi ollut vähintäänkin yhtä hyvä maissitacojen kanssa, tai vaikka pelkällä haarukalla natustettuna.