Back in business vol. en enää muista mikä :D

Aaahhhhhhh miten PALJON sitä ihminen osasikaan odottaa takaisin salille pääsemistä. Viime vuonna sain vain yhden pienenpienen flunssan, mutta tänä talvena niitä on takana jo kaksi – ras-kas-ta. Typerä stressi-vuodenvaihde, syytän sinua kaikesta. 

Koska uskallan sanoa olevani kunnolla parantunut, aloitin treeniputken lukuisista erilaisista kyykyistä koostuvalla jalkapäivällä, enkä pelkästään kevyen kevyellä jumpalla. Treenissäni oli lukuisia sarjoja etukyykkyä, boksikyykkyä, kahvakuulakyykkyä ja askelkyykkyä – mutta hieman tavallista kevyemmillä painoilla ja vain kuuden toiston sarjoissa.

Vaikka lähdin soitellen sotaan hyvällä fiiliksellä, huomasin lopputreenissä olossa pientä heikotusta. Osasyyllisenä oli varmasti seinään lopetettu sokerin syöminen, josta seurasi taas sokerihedari. Tuleeko kenellekään muulle tätä? Sanoisin, että 3 tai 4 päivänä sokerin droppaamisen jälkeen iskee yhden päivän kestävä armoton päänsärky, joka katoaa sitten yhtä nopeasti, kuin ilmestyikin. Miten saisin itseni muistamaan miten perseestä se tunne on? NEVER MORE!!!!

Eli siis never say never 😀

 

Tänään koivet ovat melko vetreät, mutta portaita kavutessa treenin kyllä tuntee. Mieluummin näin, kuin kokovartalokipsi joka hidastaa treeneihin palaamista entisestään. 

Näissä kuvissa muuten näkyy loistavasti tuon lempitreenipaitani mesh-osan! Pitääkin piipahtaa Stadiumissa tsekkaamassa, onko niitä vielä rekeissä roikkumassa.. Mulla alkaa olla treenivaatteita kohta enemmän kuin muita, mutta koen sen olevan positiivinen ongelma.

 

Olipas vaan mukava comeback taas kerran – toivottavasti tätä putkea saisi nyt jatkaa loppuvuoden ilman sen suurempia keskeytyksiä.