Cirque du Soleil ja uskomaton ihmiskeho

Vietin sunnuntai-iltapäivän muutaman muun katsojan tapaan Hartwall-areenalla, missä esiintyi legendaarinen kanadalainen Cirque du Soleil ensi vuonna 20 vuotta täyttävällä Alegría -näytöksellään. 

Saatoin olla hieman hormonaalisessa tilassa, mutta vietin ensimmäisen puoliajan kyyneleitä pyyhkien ja huulta pureskellen 😀 Lähtemättömän vaikutuksen tekivät:

• Trampoliiniakrobaatit, jotka hyppivät toistensa yli aivan sikinsokin ja laskeutuivat välillä korkeista hypyistä suoraan kovalle lavalle. Nivelten ja jalkojen rasvapatjojen täytyy olla huikeassa kunnossa. Älytöntä.

• Voimistelija, joka pyöritti samanaikaisesti vannetta molemmissa nilkoissaan. Ei kovin kummallista, mutta toinen nilkoista oli pään päällä piikkisuoraksi ojennetun jalan jatkona.. Ai niin ja pyörittihän nainen myös kahta vannetta molemmissa käsissään samaan aikaan! Mikä coren voima ja mikä dynaaminen liikkuvuus!!

• Synkrotrapetsitaiteilijat, jotka pyörivät ja roikkuvat ja hyppivät ja pelästyttävät ja huh, olivat upeita.. 

• Jönglööri, joka jonglöörasi mm. päällään seisoen..

 

• Russian Bars -akrobaatit ja ennen kaikkea lankkuja pidelleet ihmisjouset, jotka jarruttivat ja ponnistivat lankun päällä taituroineen esiintyjän yläilmoihin. 

• Yliliikkuvilla nivelillä ”siunattu” contortionist eli käärmenainen (?), jonka taittumista katsellessa omassa selkärangassa teki melkein kipeää. Oli yliliikkuvuus kuinka luontaista tahansa, täytyy lihaksiston olla rautaisessa kunnossa, että kykenee kaikkeen siihen.

• Trapetsitaiteilijat, jotka tekivät olympiatasoisia hyppyjä ja voltteja 10 metrin korkeudessa kuuden ihmisen voimin. Siis kuusi ihmistä pyörimässä ja hyppimässä yhtäaikaisesti..

 

Mitä enemmän olen oppinut tuntemaan omaa kehoani, sen mahdollisuuksia sekä niitä lukuisia kehitystä vaativia osa-alueita, sitä suuremmin mä liikutun ja vaikutun siitä kun joku käyttää kehoaan työvälineenä niin taitavasti, saumattomasti ja vaivattoman oloisesti.

Uskomatonta taitoa vaativat asiat saadaan näyttämään niin vaivattomilta, kun esiintyjien ammattitaito ja kehonhallinta on niin uskomaton.

Kuinkakohan paljon kiertueen aikana tulee loukkaantumisia? Käärmenaisia lavalla oli ainakin kahden sijaan vain yksi… Entä kuinka taiteilijat hoitavat ja huoltavat vartaloitaan? Esityksiä on monesti kahdesti päivässä ja kiertueaikataulu on aika tiukka.

Entä kuinka moni esiintyjä haluaisi töihin johonkin tämän sirkuksen kiertävistä esityksistä? Onko Suomessa edes yhtä sirkustaiteilijaa, joka voisi päästä mukaan?

 

Sunnuntaista inspiroituneena aion tehdä kehonhuoltoa ja liikkuvuusharjoituksia tuplasti enemmän! Myös paljasjalkalenkkeily ja sitä kautta nivelten ja muun jousituksen parantaminen, kehon oman räjähtävän voiman kehittäminen ja yleinen kestävyys alkoivat kiinnostaa aivan uudella tavalla.

Eikös Helsingissä ole muutamiakin sirkuskouluja?

Saatan kevään aikana lähteä kokeilemaan omia rajojani…

 

p.s. Äiti oli kuulemma pitkään ollut lähdössä katsomaan Algeria -esitystä :D