Haaveissa: Pyörä

Kävin tänään moikkaamassa Nataa (me näköjään nähdään päivittäin), mutta treenaamisen sijaan päädyin ihastelemaan pyöriä… Nata osti pari viikkoa sitten tuollaisen aika päheän singlespeedin käytännössä naapurissa sijaitsevasta pyöräkaupasta, ja mä olin tänään kateudesta sininen.

Tsekatkaa nyt:

NIIN pähee! Harmaa runko on piilomaalattu pinkiksi, eli kaikki lommot ja kulumat vain nostavat pyörän upeutta. 

Siinä pyörää ihastellessamme pyöräsetä kärräsi mun tutkailtavaksi tämän kuvissa näkyvän sinivalkoisen herkun. Joku saattaisi veistellä vitsejä siitä, että ensin mätsättiin hiuksiin treenikengät ja nyt sitten pyörät – mutta itse en sellaiseen alennu.

Alakerrassa mulla on parkissa ihana mattamusta Jopo, mutta sen pyörät ovat halkaisijaltaan niin pienet, että pitkän matkan pyöräily on perseestä ärsyttävää. Täällä Tapiolan välimatkoilla jopo on oikein passeli, mutta stadiin sillä pari kertaa pyöräiltyäni jätän sen mieluummin varastoon, kuin edes ajattelen Kehä I:n ja Larun mäkiä  =).

 

Tällä olisi aika mukavaa kesäretkeillä pitkin kauniita rantareittejä reppu ja eväät selässä, ja joku cool kypärä päässä. Ja salillekin ihan varmana voisin pyöräillä ihan vaan aerobisena treeninä! Ei tästä menisi, kuin vajaa 30min suuntaansa ja lämpät olisi hoidettu alta pois. Ja ja ja ja…

Ja jos nyt ihan rehellisiä ollaan, niin ei mulla ole tähän väliin oikein varaa näin fancyyn pyörään, kun ostoslistalla olisi ensimmäisenä uusi auto. Sinkula olisi ihana, mutta se ei lämmitä mieltä ensi talvena, kun ulkona on -20 lämpöastetta ja pyörätiet ovat auraamattomat.

Mutta saahan sitä haaveilla!

 

Niin kaunis.