Kukka Laakso kouluttaa nostamaan!
Tuo tuossa on työnnön yläasento! Sen ja monta – tai ainakin neljä – muuta liikettä opin entistä paremmin ja kevyemmin viime sunnuntaina, kun oli aika Kevätherkkujen kahvakuulakoulutuksen. Mukaani nappasin viime tingassa Natan, ja yksissä tuumin lähdimme oppimaan.
Ennen kuin kahvakuulat nousivat maasta kertaakaan, oli kuumeisesti odottamani ravintoluennon aika. Reilu tunti tiivistä infoa kuulosti varmasti monen perusruokailijan korvaan rajulta, nurinkuriselta ja siltä, että saman tien voi heittää foliohatun päähän ja perustaa omavaraisen maatilan.
Oireettoman onnellista elämää viettävä Nata poimi valistuksista oleellisimmat ilman tiukkapipoisuutta:
”Ei viljatuotteita, ei maitotuotteita, ei eineksiä, ei lisäaineita, mahdollisimman puhdasta ja käsittelemätöntä (luomu)ruokaa, paljon vihanneksia, lihaa ja hyviä rasvoja. Itselleni tällainen kieltolista oli jokseenkin too much, mutta siitä löytyi erittäin hyviä ja käyttökelpoisia vinkkejä ihan kenelle tahansa.” .
Itse kuitenkin kirjasin kaiken tarkasti ylös, koska poikkeuksetta kaikki tuntemani samantyyppistä ruokaa natustavat ovat hyvin onnellisia ja hyväkuntoisia.
Mikään muu tähän asti kokeilemani ei ole tuottanut toivottavia tuloksia suuntaan tai toiseen, joten olen avoin ja äärimmäisen vastaanottavainen. Jos kirjoitan blogia ensi kuussa jostain lahkotyyppiseltä leiriltä, soittakaa Lilyn ylläpitoon ja käskekää niiden hakea mut takaisin :D
Mun oma kroppa on aiempien pohdintojeni mukaisesti melkoisen solmussa ja tutkimukset niiden solmujen selvittämiseksi ovat hyvin lähellä sitä rajaa, että homma lähtee täysin käsistä. Kerron asiasta lisää sitten, kun on jotain kerrottavaa!
Ja tässä vielä itse luennoitsija, blogissaan julmasanainen ja äärimmäisen provokatiivinen Sami Sundvik. Tyyppi oli livenä paljon oletettua leppoisampi, eikä yksikään esitetty kysymys saanut vastaukseksi ylimielistä tuhahdusta, vaan seikkaperäisiä selityksiä.
Mä kyllä oikein yritin ja huutelin kysymyksiäni kärkkäänä (totuus: tiedonjanoisena ja nöyränä) jokaiseen väliin kynä vastauksia kopioidessa sauhuten.
Pilasinkohan nyt tyypin karun maineen täysin? Oli se silti aika intimidating.
Kukka istuu ja yhdessä toisessa kuvassa Kukka makaa ;). Ravintoluentoa kuuliaisesti seurannut Kuku on kevätherkkuprojektinsa neljän viikon aikana kadottanut turvotuksia kepeän 8kg!
Ihmettelettekö vielä, miksi kuuntelin ja kirjasin Samin sanat visusti talteen?
Istuskelun jälkeen oli kuitenkin aika toimia ja kaikki saivat kuulat käteen – ainakin heti kunnon lämmittelyn jälkeen.
Kukka selitti nopeasti yleisesti tutun kahvakuulan ”heiluttelun” ja nostamisen erot. Molemmissa voiman pitäisi lähteä jaloista, mutta ensimmäinen on lähinnä erinäisistä trenditreeneistä tuttu, monen jumppaajan selän hajottanut liike.
Kun kuulaa nostetaan, halutaan homma tehdä mahdollisimman kevyeksi, jotta toistoja ja kuormaa voidaan lisätä. Reilusti painoa ja toistoa, niin hyvä treeni on taattu!
Niin, siis kunhan ne tekniikat on kunnossa ;)
Ensimmäisenä treenattiin heilautus ja rinnalleveto kuntoon. Mua jännitti, onko Poltteen opeista mitään apua, mutta ihan turhaan! Ajatukset tekemisen taustalla olivat hyvin samanlaiset, enkä siis joutunut pistämään koko palettia uusiksi.
Kukan etuheileutuksessa opin siirtämään painon tehokkaammin ylöspäin suuntautuvaan liikkeeseen, jolloin kuulan liikerata on alhaalta ylös, eikä heilurimaisesti eteenpäin. Näin kuorma nousee kepeästi niin heilautukseen, kuin rinnallevetoon ja siitä työntöön tai vauhtipunnerrukseen.
Myös hengitystekniikka ja käsien rentous kehittyivät päivän aikana huimasti – kumpaakaan ei aluksi oikeastaan ollut, vaikka niin luulin :D
Tässä on ponnistukseen taipunut räkkiasento sekä onnistunut työntö. Räkkiasento oli aika hyvässä hallussa jo etukäteen, koska siinä hengailu on tullut tutuksi.. Työntö taas on hieman kuin vauhtipunnerrus, mutta vielä paremmalla jaloista lähtevällä voimalla, kuulan alle pudottautumisella ja suoristumisella.
Simppeliä taas kerran, vai mitä? ;)
Pitää ensi kerran Vetoon tai Polteelle päästessäni testata, minkä kokoista kuulaa sitä oikeasti jaksaisi nostella. Tuo kasi oli mukava treenikuula ja jaksoin vetää päivän kolme treeniä läpi melko hyvällä temmolla ( vai tempolla??).
Naiset nostavat melko usein ainakin 16kg kuulaa, jollaiseen olen itse koskenut vain etuheilautuksessa. Minkäs kokoisia kuulia teidän saleilla nousee?
Kolmen tunnin kuulailun jälkeen kämmenien kovettumat repeytyivät auki ja saatiinpa sen aikaan muutama uusikin repeämä. Viimeinen treeni meni siis kämmenet teipattuina ja se toimi liukasteena kuin magnesium konsanaan.
Viimeisen kymmenminuuttisen treenirupeaman jälkeen fiilis oli loistava ja kotiin suuntasi ryhmällinen kahvakuulataitajia.
Itse innostuin kuulailusta sen verran, että aloin pohtia muutaman oman kuulan ostamista.. Olisi superkätevää kaapata kuulat kesällä käsiin ja tepastella takapihan nurmikolle nostelemaan!
Lähtisin vastaavaan päivään uudestaan aivan milloin tahansa. Tankotekniikatkin kokisivat varmasti aikamoisia harppauksia vastaavassa syynissä.
Treenien päätteeksi autoimme kuulien transportaatiossa. Kukalta noita kuulia löytyy koko auton täydeltä, enkä aio enää koskaan valita omien työkassieni raahaamisesta.. Paitsi ehkä huomenna, koska mulla on tosi paljon tavaraa.
Kun auto oli pakattu, nautimme Kukan ja Natan kanssa kevätauringosta, paransimme maailmaa ja pohdimme ruokavaliojuttuja usealta kantilta.
Ja tässä se Kukka makaa! Pitkän ja antoisan päivän jälkeen on hyvä vähän pötkötellä ja suunnitella tulevia kujeita.
Kukka koutsaa myös omaa Lift Me Up -kahvakuulajoukkuettaan, joka edustaa ensi lauantain SM-kilpailussa varmasti mitalien arvoisesti. Tsemppiä kisoihin sekä valmennukselle, että kilpailijoille!
Loppuun vielä kevätherkku ja sen toveri! Kevätherkku kuvassa oikealla.
Kiitos Kuku, oot huikea nostaja ja vielä huikeampi tyyppi ^_^