On-Ramp vol. 2

Hiiohoi ja anteeksi hiljaiselosta. Tein viikonloppuna yllätysvisiitin Ouluun, enkä luonnollisesti voinut kertoa tästä tai mistään muustakaan tekemisestäni julkisesti 😀

Nyt olen tehnyt paluun sekä Tampereelle, että salille. Eilen oli vuorossa On-Rampin toinen päivä ja käteni tietävät sen oikein hyvin. Tämä sohvalla istuminen ja käsien rauhallinen koneen päällä lepuuttaminen passaa oikein hyvin..

Ensimmäisellä tunnilla kyykkäiltiin ja eilen taas keskityttiin treenaamaan sitä, miten asiat nostetaan turvallisesti pään päälle.

Ensin lämmiteltiin ja avattiin taas kroppaa kokonaisvaltaisesti pienet levypainot käsissä. Lämmittely tuo jotenkin mieleeni yläasteen musiikkiluokalla tehdyt kokonaisvaltaiset äänenavaukset, joiden jälkeen korkeimmatkin äänet oli vaivatonta laulaa.. Paitsi että lämmittelynkään jälkeen kyynärpääni eivät ojentuneet edes puoliksi niin pitkälle eteen, kuin olisi tarkoitus.

Ensin opettelimme hahmottamaan omaa vartaloamme ja etsimään tasapainopistettä, joka kulkee aina korvasta jalkapohjan keskelle. Etu- tai takapainotteisena seisominen aiheuttaa sen, että selkä joutuu paljon suuremman rasituksen alle ja kokonaisuus on alttiimpi romahtamaan, kun pään päälle heivataan paljon rautaa.

 

Ryhmämme jaettiin tämän harjoituksen jälkeen kahteen osaan, joista toinen lähti Laurin mukana treenaamaan kahvakuulan oikeaoppista nostelua ja toinen taas jäi Jennin kanssa nostelemaan levytankoja pään päälle.

Olen tehnyt pystypunnerrusta tangon kanssa jo pitkään, mutta taas löytyi vaikka ja mitä korjattavaa.

Henkilökohtaista iloa herätti se, että olisin jaksanut tehdä vauhdittomia nostoja testailuvaiheessa vaikka tuplamäärän! Ja se olisikin ollut ehkä ihan paikallaan, sillä unohdin puolet ajasta keskittyä kyynärpäideni eteen tuomiseen..

Tämä kuulemma helpottuu, kun hommaa vain tekee ja tekee.. Ja tekee ja tekee ja tekee :D

Kun kaikkien nostot vaikuttivat tarpeeksi solideilta, vaihdoimme paikkaa kahvakuularyhmän kanssa ja aloimme etsiä oikeita otteita, sekä turvallisia liikeratoja, joita pitkin kuulaa on ”kevyttä” ja turvallista heilautella.

Olisikohan Kukka ollut ylpeä? 

Vaikka koen olevani melko molempikätinen, oli vasemman käden koordinointi selkeästi vaikeampaa! Myös kyynärvarret ovat nyt hieman hellänä, kun kuula pyörähtää turhan lennokkaasti rinnalle..

 

Molemmissa vaihtoehdoissa oli omat haasteensa, enkä uskaltautunut vastaamaan kysymykseen: Kumpi oli helpompaa?

Uskon vakaasti, että molemmista tulee eteen vielä yksi jos toinenkin hankalahko niksi ja viilattava juttu.

Päivä päätettiin leikkimieliseen parisoutuun, missä soutajaa vaihdettiin 100m välein. Meidän tiimillä oli mittarissa jäljellä reilu 200m, kun voittaja karjaisi noh, voiton merkiksi.

Tuo vajaa 1,5h hujahtaa kyllä ohi aivan hetkessä, enkä malta odottaa huomista, jolloin syvennytään enemmän rinnallevetoon, sekä maastavetoon.