Vihdoinkin! Voimakestävyys on tavallaan tämän juttusarjan tärkein osa, koska se on juuri se juttu, mitä niin monet mimmit tajuamattaan salilla treenaavat – vähän turhaan.

Painoja käytetään sen verran että jaksetaan tehdä pitkät sarjat (15-20 toistoa) ja kun painot ovat verrattain pienet, lihakset palautuvat nopeasti ja sarjatauot jäävät lyhyiksi.

Kuulostaako tutulta? Mä treenasin aikanaan juuri näin – vuosia.

Voimakestävyystreenin tarkoitus on rasittaa lihasta niin, että sen anaerobinen, eli maitohappojen sietokyky kasvaa. Voimakestävyydellä saadaan lihaksiin myös kykyä ns. puskuroida maitohapon tuotantoa, sekä kykyä poistaa niitä syntyneitä happoja nopeammin.

Tällä saadaan aikaan lihakset, jotka kestävät ja kestävät ja kestävät ja kestävät. Tämä on jälleen kerran tärkeää monessa lajikohtaisessa harjoittelussa, mutta kropan muokkaamisessa ei pitkillä sarjoilla ja keskinkertaisilla painoilla päästä kovin pitkälle. Ainakaan, jos treeni ei koostu mistään muusta.

Tällainen kestävyysharjoittelu lisää toki puhdasta ”perusvoimaa” jonkin verran, mutta se ei ole optimaalisin keino senkään hankkimiseen (kts. maksimivoima). 

Itse teen voimakestävyystreeniksi laskettavaa harjoittelua ehkä kerran viikkoon, jolloin ideana ja tavoitteena on hapottaa lihakset ja parantaa sekä nopeiden, että hitaiden motoristen yksiköiden työtehoa.

Toisin sanoen haluan parantaa tiettyjen lihasryhmien jaksamista, jotta ne puskevat isommat kuormat ja lyhyemmät sarjat vieläkin paremmin loppuun asti, sekä kantavat mua parempiin suorituksiin pidempien anaerobisten (crosstraining) harjoitusten parissa.