Liikkuvuustreeneistä mainittuani useampikin teistä taisi siitä kiinnostua. Vieläkään ei ole sen aika, että tekisin aiheesta syväanalyysiä tai näyttäisin teille liikkeitä, koska aihe on mulle niin uusi ja liikeradat niin pienet! Pintaraapaisun voitte kuitenkin saada.

Ylemmässä kuvassa on allekirjoittanut keskittymässä tulevaan liikkuvuusjumppaan viimeistä aivosoluaan myöten.

Liikkuvuus eli nivelten liikelaajuus tunnetaan ehkä paremmin notkeutena. Mun korvaan notkeus kuulostaa kuitenkin luonnonlahjalta ja liikkuvuus asialta, minkä eteen voi tehdä töitä! Jokaisen liikkuvuuteen vaikuttaa ikä, geenit ja noh.. Kaikki eri muuttujat.

Parhaimmillaan liikkuvuus on ennen kouluikää, ja viimeistään teini-iässä me sitten alamme jäykistyä jäykistymistämme, ellei asialle tee jotakin.. Harva tekee ja siksi me olemmekin kasa venyttelyä vihaavia pökkelöitä jotka eivät osaa edes kyykätä!

Liika liikkuvuskaan ei ole hyvästä, mutta siitä ei minun, eikä suuren osan teistäkään tarvitse huolehtia vielä toviin 😉

Liikkuvuus voidaan jakaa karkeasti passiiviseen ja aktiiviseen liikkuvuuteen.

Passiivinen on sitä liikkuvuutta, mitä saadaan aikaan painovoiman tai muun ulkoisen avun (toinen ihminen, teline, venytyslaite) kautta ja aktiivinen sitä, mihin nivelet omalla lihastyöllä yltävät.

Aktiivinen liikkuvuus voidaan jakaa vielä kahtia dynaamiseen ja staattiseen liikkuvuuteen. Dynaamisessa liikkuvuudessa esim. jalka viedään potkaisemalla ääriasentoon niin, että se vain käväisee lakipisteessään. Staattisessa se koipi taas pitäisi nostaa ja pitää ääriasennossa hetken aikaa ihkaoman lihasvoiman avulla.

Ideaalitapauksessa liikkuvuus on tietysti tasapainossa niin, että passiivisen ja aktiivisen välillä ei ole suurta eroa 🙂

Mun liikkuvuustreenien harjoitukset on liikkeitä, joissa tehdään sekä dynaamisia, että staattisia venytyksiä, joissa yritän kerta ja viikko toisensa jälkeen laajentaa nivelteni liikeratoja.

Tekemäni liikkeet eivät siis ole venytyksiä, vaan sellaisia liikkeitä, joissa vartalon eri osat  viedään toisto kerrallaan pidemmälle ja pidemmälle. Samalla ärsyttää ja tekee mieli puskea vielä hieman pidemmälle 😀

Painotetaan vielä kerran, että liikkuvuusharjoitukset eivät saa sattua! Hitaasti ja varmasti, toisto toistolta ja viikko viikolta hieman pidemmälle, eikä kerralla runnomalla rikki.

Omien liikkuvuusjumppieni lisäksi otan seuraavan kerran Tampereella ollessani ohjelmistoon Poltteen liikkuvuus-tunnit, joista saa hyviä ideoita ja kädet tunnin jälkeen lattiaan.

Tämä tie on pitkä, varsinkin kun on uskotellut itselleen vuosia, että: ”jumi on voimaa..”. Tyhmästä päästä kärsii koko kroppa, mutta suunta on oikea ja lopussa kiitos seisoo.

Väisty siis ankea venyttely ja tee tilaa tuplasti ärsyttävämmälle liikkuvuusjumpalle!

p.s. Kyllä sitä venyttelyäkin saa vielä harrastaa, molempi parempi 😉

p.p.s. Melkein jokainen tän postauksen kappale sisältää sanan liikkuvuus ainakin kaksi kertaa. Yritän jotain Jedi mind tricksejä täällä.

p.p.p.s. Lisätietoja voi alkaa etsiä vaikka kirjoittamalla googleen: ”dynamic mobility excercises” tai ”mobility warm-up”