Oho.. Onpas ihan tajuttoman rohtuneet huulet. Sen siitä saa, kun pureskelee ja repii niitä sarjatauoilla paremman tekemisen puutteessa!
Olen tällä viikolla nauttinut salilla pieniä kauneusvirheitä paljastavasta päivänvalosta, koska olen kaikkien tapojeni vastaisesti ajoittanut treenihetket aamuihin tai ainakin aamupäiviin. Päivätreenit ovat olleet oudoin kokemus aikoihin! Mä olen ehdottomasti enemmän iltatreenaaja – tai ainakin luulen olevani. Päivällä treenaaminen sujui nimittäin erittäin mukavasti, ja nyt tuntuu hassulta ajatella, että koko illan voi tehdä jotain ihan muuta :D.
Mitenköhän sen saman treenipössiksen vaan saisi nostatettua jo aamusta? Pitääkö vain päättää, että nyt muuten rokkaan koko aamun edestä?
En tiedä, haluanko uskoa että toiset vain ovat enemmän iltaihmisiä, vai yrittäisinkö siirtää treenisyklini päiväpainotteisemmaksi… Se voisi elämäntilanteen huomioon ottaen olla aika hyväkin ratkaisu.
Maanantaina tein lämmittelyjen jälkeen 5 x 5 -kierron sitä liikesarjaa, jonka lempinimen unohdan aina…. Se rive-etukyykky-pp-takakyykky-pp -setti! Oletan, että ensimmäinen kommentoija muistuttaa, mikä sen nimi oli. Jokatapauksessa, yhdellä kierroksella näitä comboja tein siis viisi, ja kierroksia tuli niin ikään viisi! Hyvillä palautuksilla toki, koska tuo setti hapottaa tehokkaasti.
Näiden hupsuttelujen päälle tein vielä muutamat tiukat sarjat etukyykkyjä, ja lyhyen coretreenin.
Tiistaina puolestaan tein vanhan kunnon penkkipäivän, ja aloin himoita uuden ykkösmaksimin testausta! Samoissa fiiliksissä olin myös eilen, kun olin päättänyt parantaa mave-enkkaani. Nousihan se – mutta vain melko säälittävän 2,5kg 😀 95kg on siis tämän hetken enkka, ja se maaginen 100kg häämöttää niin lähellä, mutta jotenkin silti niiin kaukana.
Ensi viikosta tulee pakostakin vähän kevyempi, sillä vaikka lomareissu on treenipainotteinen, en välttämättä aio etsiä Lanzarotelta kuntosalia jonne mennä hikoilemaan. Paitsi jos joltain löytyy hyvä vinkki loistavasta salista, joka olisi jollain muullakin tapaa näkemisen arvoinen?
