Olen tasan kuukauden kuluttua lähdössä parin viikon lomareissulle, missä auringossa makaaminen on enemmänkin sääntö kuin poikkeus. Mä tarvitsen rantatuolissa löhötessäni ehdottomasti jotain luettavaa, ja löysinkin äkkiä itseni akateemisesta kirjakaupasta ja sen lempiosastoltani: psykologia, filosofia, rajatieto & self-help.

Self-help -kirjat jakavat ihmisiä aika tavalla, mutta itse suhtaudun niihin kepeän kiinnostuneesti. Elämästä oppii asioita vain elämällä, mutta lukemalla toisten kokemuksia ja ajatuksia, voi omille tuntemuksilleen saada selkeämmän muodon ja jonkinlaisen vahvistuksen nopeammin. Tai sitten ne voivat olla ihan täyttä skeidaa, ja aiheuttaa lähinnä kikattelua ja screenshoteja joita on pakko lähettää kavereille. 

Useimmat näistä ”guruista” toistavat ihan samoja asioita, hieman eri kulmista havaittuina ja käsiteltyinä.

Ensimmäisen kerran tutustuin ko. genreen jenkkireissulla, kun ystäväni oli hullaantunut ties mihin ”why men love bitches” -kirjoihin 😀 Itse en koskaan päässyt tuon kyseisen kirjan sanoman sisään, vaan luotan edelleen hieman erilaisiin tapoihin löytää rakkautta ;).

Kiinnostus ja ihastus näihin oman elämänsä sankareiden kirjoittamiin opuksiin kuitenkin tuli jäädäkseen, ja säännöllisen epäsäännöllisesti lukaisen läpi jonkun itseäni kiinnostavan pokkarimallin. Alunperin lähdin tälle reissulle ostamaan paperiversiota Power of Now:sta, jota olen tähän asti kuunnellut äänikirjana ja sillä lopputuloksella, että nukahdan lukijoiden rauhallisiin ääniin.. Kirjan ajatusmaailma kohtasi alusta asti omat kelani ja näkemykseni niin perustavanlaatuisella tasolla, että haluan kahlata sen ajatuksen kanssa läpi.

Itsensäparannusvimmassa näiden kirjojen lukeminen on kaikista parasta ja antoisinta. Kannattaa kuitenkin opusviidakossa muistaa, että a) suurin osa kirjoista on kirjoitettu jenkeille, ja paasaus sekä lukijan tietynlainen paapominen ovat alati läsnä b) oma harkintakyky, kriittinen ajattelu ja aivot noin yleensä kannattaa säilyttää, vaikka lukemasi kirjan sisältö tuntuisikin juuri ihan täysin just siis niinkuin täydelliseltä elämänkatsomukselta just tällaisenaan. 

Ykkösvinkkini self-help -neitsyille on siis tämä: Älä ota kirjoja liian vakavasti, äläkä paasaa, saarnaa tai julista lukemistasi asioista muille liikaa, vaikka kuinka innostuisitkin. Älä varsinkaan aloita kertomustasi sanoin ”Mä luin sellaisen kirjan, missä sanottiin...” 😀

Pureskele ja pohdi lukemiasi juttuja ensin itseksesi, tai jonkun samanhenkisen ystävän seurassa.

Self-helpien lisäksi bonuksena koriin tarttui kirja Ihmiskunnan syötävä historia, joka käy läpi maailmanhistoriaa ruoan ja ruokateollisuuden näkökulmasta. Supermielenkiintoista!! En varmastikaan pysty pitämään näppejäni erossa näistä kuukautta.. Pitää varmaan tehdä uusi reissu akateemiseen ennen reissua!

Tunnustautuuko joku muu Self-Help -junkieksi?

p.s. Self-helpien lisäksi mun guilty pleasure -listalla ovat kaikki mainstream-kirjasarjat (kaikki Dan Brownista 50 shadesiin…), sekä Chick Lit.. Olen kyllä tässä suhteessa todella stereotypinen nainen :’D